Kosteikon pohjalta ruopattu maa-aines ei ravitse kasveja

Kosteikon pohjalle laskeutuva maa-aines pidättää paljon fosforia, mutta pellolle levitettynä se ei luovuta sitä kasveille. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kosteikon tai laskeutusaltaan pohjalta ruopattu maa-aines eli sedimentti sisältää paljon fosforia. Kasvit eivät kuitenkaan pellolle levitetyn sedimentin fosforista hyödy.

Näin todetaan Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. MMM Johanna Laakso väitteli aiheesta perjantaina.

Fosforin karkaamista pelloilta vesistöihin hillitään kosteikoiden avulla. Altaiden syvänteisiin kertyvän hienojakoisen sedimentin poistamista suositellaan 2–5 vuoden välein. Usein se levitetään takaisin pellolle.

Laakson selvityksessä oli mukana viisi savimaille perustettua maatalouskosteikkoa.

Niiden pohjan sedimentti sisälsi runsaasti fosforia, jonka käyttökelpoisuus kasveille osoittautui kuitenkin hyvin huonoksi.

Syynä on se, että pelloilta huuhtoutuvaan maa-ainekseen pidättynyt helppoliukoinen fosfori vapautui veteen jo ennen aineksen laskeutumista kosteikon pohjalle. Lisäksi pohjassa on usein hapettomat olosuhteet, jotka edistävät fosforin käyttökelpoisten muotojen liukenemista kosteikon veteen.

Pohjasta ruopattu ja pellolle levitetty sedimentti saattaa jopa heikentää kasvien fosforin ottoa.

"Ruopatulla sedimentillä on suuri fosforin pidätyskyky ja kasvatuskokeessa sedimenttiin sitoutui myös lannoitefosforia tiukasti kasvien ulottumattomiin", Laakso kertoo.

Hän ehdottaa, että sedimenttiä voisi hyödyntää eroosion torjunnassa runsaasti helppoliukoista fosforia sisältävillä paikoilla kuten esimerkiksi karjan ruokintapaikoilla. Laakson mukaan sedimentin suositeltava levitysmäärä on tällöin maksimissaan 5 prosenttia muokkauskerroksen maan tilavuudesta.