Sikalanpitäjän rahat alkavat loppua
Karjatilat on ajettu nurkkaan. Tästä voidaan nousta vain, jos tuottajahintoja korotetaan pikaisesti. Kyse on viikoista, sanoo porsastuottaja Reijo Korpela Teuvalta. Veli-Pekka Katajamäki Kuva: Viestilehtien arkistoTEUVA (MT)
Karjakasvattajat eivät selviä ilman tuntuvia tuottajahintojen korotuksia ja korotukset tarvitaan pian. Kyse on viikoista, sanoo isoa porsassikalaa Teuvalla pitävä Reijo Korpela ja katsoo suoraan silmiin.
Kun pohjalainen isäntä on tosissaan, sen huomaa.
Korpela on tympääntynyt alan neuvojien puheisiin siitä, että hinnankorotukset kattavat kohonneet kustannukset. Se ei riitä. Ei kukaan halua tehdä ympäripyöreitä työpäiviä ilman palkkaa. Ja palkka on jäänyt nyt saamatta ja osa kuluistakin.
Korpela on laskenut yli 400 emakon porsassikalan tulosta puolivuosittain. Porsaiden hinta on noussut, mutta korotukset eivät kata edes rehukustannuksen nousua. Alkuvuoden tulos jää jälkeen viime syksystä eikä sekään ollut kehuttava.
”Mikään ala ei voi loputtomiin jatkaa, jos kannattavuus on näin heikko.”
Korpelan mukaan pienet korotukset eivät enää auta. Porsaan hinnan pitää nostaa sataan euroon ja lihasian hintaan saada vähintään 30 sentin korotus kilolta. Muutoin on turha edes kuvitella, että sianlihantuotannon alamäki saataisiin pysähtymään.
Ahdinko koskee kaikkia karjatiloja, ei vain sikoja. Broileritilojen ja lihanautojen kasvattajien tilanne on yhtä tukala eikä maitotiloilla mene juuri sen paremmin, vaikka Valio on hoitanut tonttinsa hienosti, Korpela sanoo.
Korpelan mukaan viljan hinnan nousua ja viljanviljelijöitä on turha syyttää karjatilojen ahdingosta. Viljanviljelijöiden pitää pystyä elämään yhtä lailla. Olennaista on, että kustannukset pystytään kuljettamaan koko ketjun läpi aina kuluttajalle saakka.
Kansallista eläinkohtaista tukea ajetaan alas. Se tekee 7–8 euroa porsasta kohti. ”Mistä senkin raha otetaan, sillä karsittavaa ei ole enää yhtään. Tuilla on pystytty lyhentämään velkoja.”
Neuvontajärjestön neuvoja laski viime viikolla, että porsaan hintaan pitää saada vähintään 20 euroa lisää, jotta työstä saisi edes jonkinlaisen korvauksen.
”Mahtaako sekään riittää. Laskelmia on tehty ennenkin eivätkä ne ole pitäneet paikkaansa. Kulujen nousu on yllättänyt kaikki.”
Korpelalla oli aiemmin töissä yksi kokoaikainen työntekijä, mutta kulujen karsimiseksi työntekijä on nyt yhteinen naapuritilan kanssa. Onneksi virolaistyöntekijä on erittäin sitoutunut työhön.
Isäntä soitteli haastatteluaamuna tutuille siankasvattajille lähiseudulla. Pari totesi, että tuotanto loppuu ennen vuodenvaihdetta. Jatkamisesta ei tule mitään, kun tulot eivät riitä.
Konkurssikypsiä tiloja on aika paljon.
”Tunnen useita, jotka eivät tule selviämään tästä. Vaikein tilanne on hiljan investoineilla, joilla pitäisi olla parhaat edellytykset ja halua jatkaa.”
Korpela on ollut yhteydessä paikalliseen elykeskukseen, josta on todettu, että sikaloiden investointihankkeita on tullut alkuvuonna vireille tasan yksi.
Korpelat lähtivät mukaan sianlihantuotantoon vuosikymmen sitten.
Tilalle rakennettiin keskussikala, joka huolehti emakkojen astutuksesta. Emakot kävivät porsimassa satelliittisikaloissa.
Järjestelmä mureni viime vuosikymmenen lopulla ja Korpelat rakensivat emakkosikalan rinnalle porsitussikalan.
Tilalta lähtee vuosittain yli 10 000 porsasta Snellmanin välitykseen. Porsaille on ainakin tähän saakka ollut hyvin ottajia.
”Miten käy, jos lihasikaloita aletaan jättää tyhjilleen?”
Reijo ja Sirpa Korpelalla on kolme poikaa, joista keskimmäinen olisi halukas jatkamaan. Isä pitää kuitenkin tiukkaa linjaa.
”En myy enkä suostu sukupolvenvaihdokseen, jos sikatalouden kannattavuus jatkuu näin surkeana.”
”En halua sitoa seuraavaa polvea velkavankeuteen ilman edes lupausta siitä, että velat pystytään joskus hoitamaan.”
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
