Miten turvataan kuivike- ja kasvuturpeen saanti nykytilanteessa? – "Ympäristöturpeiden hintoja pitäisi nostaa 60 prosenttia"
Jos kasvuturpeen korjuu loppuu, lopettamisuhan alla on huomattava osa kasvuhuonevihanneksista, kukkatuotanto, luomutuotanto, avomaan vihannesten taimituotanto ja koko Suomen havupuiden taimituotanto. Vaikutus ulottuisi myös työllisyyteen, verotuloihin, kaupan ketjuihin ja kuluttajiin.
Kotieläintiloilla turve on imukykyinen, hygieeninen ja helppokäyttöinen kuivikevaihtoehto. Kuva: Johannes TervoEnergiaturpeen kysyntään ja hintakehitykseen on vaikuttanut hallituksen toimia enemmän EU:n päästöoikeuden hinta, vakuutti keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen maanantaina MTK:n nautaverkoston keskustelutilaisuudessa.
MTK:n energia-asiantuntija Anssi Kainulainen avasi asiaa kuulijoille:
"Aiemmissa ennusteissa arvioitiin turpeen päästöoikeuden hinnan kohoavan vuonna 2030 yli 40 euroon per hiilidioksiditonni. Hinta on kuitenkin noussut rajusti viimeisen puolen vuoden aikana ja on jo nyt yli 40 euroa. Analyytikoiden mukaan vuoteen 2030 turpeen energiakäytön päästöoikeuden hinta voi ampaista jopa 77 euroon hiilidioksiditonnilta."
Selvää on, että turve ei ole enää kilpailukykyinen polttoaine näillä hinnoilla eivätkä energiayhtiöt sitä ota, ellei ole aivan pakko. Kainulaisen mukaan näköpiirissä ei ole hintojen laskua.
"Perustettu turvetyöryhmä ei ole turpeenlopettamistyöryhmä, vaan sen pitää löytää keinoja millä turvetuotantoa saadaan ohjattua jalostusasteeltaan korkeampiin käyttöasteisiin ja miten sopeutumista voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti", Kainulainen vakuutti.
Itse turpeennosto on Kainulaisen mukaan kansantaloudellisessa mittakaavassa pieni, mutta tietyille alueille se on iso kysymys, puhumattakaan yksittäisistä yrittäjistä.
"Esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla turvetuotanto on tärkeä elinkeino. Valtakunnan tasolla välittömien ja välillisten työllisten määrä vähenee turpeen käytön puolittuessa 1 250 henkilötyövuotta. Turvetuotannon lakkauttaminen sulattaisi alalla toimivien yritysten käyttöomaisuutta 375 miljoonaa euroa ja jättäisi yrityksille laskelmien mukaan yhteensä melkein 280 miljoonan euron velan, joka pitää jotenkin sovitella", Kainulainen esitteli karuja lukuja.
Tämän lisäksi ongelmana on kasvu- ja ympäristöturpeiden saatavuus ja oikeudenmukaisen hinnan turvaaminen niille.
Nostettaessa turvetta 80 prosenttia siitä menee energiakäyttöön, loput muun muassa maatiloille kuivikkeeksi ja puutarhoille kasvualustoiksi. Kainulainen huomautti, että asia koskee myös metsäteollisuutta, sillä männyn ja kuusen pottitaimet kasvatetaan turpeessa.
"Kun suoalue otetaan käyttöön, siitä pyritään käyttämään kaikki kerrokset. Jos energiaturvekerroksia ei pystytä käyttämään ja sama liikevaihto täytyy silti saada, ympäristöturpeiden hintoja pitäisi nostaa 60 prosenttia, jotta päästään samaan tulokseen", Kainulainen summasi.
Kauppapuutarhaliiton jäsenistä 90 prosenttia sanoi kesäkuussa 2020 lopettavansa tuotannon, jos turvetta ei ole käytettävissä.
Miten turvetuotanto sitten turvataan kasvu-, ympäristö- ja kuiviketurpeiden osalta?
Kainulaisen mukaan yksi keino olisi määrittää turpeelle kriittinen asema tuotannon tekijänä, jotta huoltovarmuuden nimissä turvetta olisi saatavissa.
"Ilmeistä on kuitenkin, että näissä käytöissä turpeen hinta on nousemassa. Käyttöön tarvitaan kustannuskompensaatioelementti", Kainulainen peräänkuulutti.
Hänen mukaansa elementin läpisaaminen turveyöryhmässä ei ole itsestään selvää ja nyt vaikuttaisi siltä, että jäsenistö ei aio esittää sitä jatkoon. Yksi vaihtoehto kompensoida kustannuksia olisi nykyinen energiaveron palautusjärjestelmä.
"Turpeen loppukäyttäjä voisi hakea palautuksen kautta kustannuksia lievittävää elementtiä", Kainulainen selitti, mutta totesi, että tämä malli ei vaikuta olevan saamassa tukea, sillä uusia ympäristölle haitallisia tukia ei lainasäädäntöön haluta tuoda.
Toinen kompensaatiovaihtoehto voisi löytyä eläinten hyvinvointituesta. Kotieläintilallinen voisi Kainulaisen mukaan tulouttaa paremman hyvinvointikorvauksen. Yleisöstä huomautettiin, että kumpikaan vaihtoehdoista ei tulisi kompensoimaan hinnan nousua lähimainkaan täysimääräisesti.
Kurvisen mukaan paras vaihtoehto olisi saada energiaturpeelle jonkinlainen minimikäyttötaso, jolla kannattaa "nevoja pyörittää". Se toisi luonnollisesti markkinoiden kautta kuiviketurvetta käyttöön.
Vaikka energiaturpeen käytön vähenemisen syynä onkin Kurvisen mukaan lähinnä EU:n päästökauppa ja päästöoikeuden hinta, loi hallituksen esitys energiaturpeen veronkorotuksistamarkkinoilla ikävää lisäpainetta.
"Oli yllättävää miten nopeasti turveyrittäjät ja energiayhtiöt tekivät ratkaisuja tuotannon ja käytön lopettamisesta".
Kurvisen oma ja samalla puolueen ja eduskuntaryhmän näkemys on se, että Suomessa tullaan tarvitsemaan turvetta jatkossakin eikä tuotannon alasajo ole mahdollinen.
"Koronapandemia on osoittanut sen, miksi pitää huolehtia huoltovarmuudesta. Keskustassa ymmärrämme myös kuiviketurpeen merkityksen, jotta meillä voi olla kannattavaa tuotantoa ja voimme tuottaa maailman puhtainta ruokaa".
Tähän liittyen huolensa ilmaisi kuuntelijoista Mauno Ylinen:
"Millä saadaan nyt turveurakoitsijat uskomaan, että elinkeinolla on tulevaisuus eikä asiat tule menemään niin huonosti, miltä se nyt näyttää?"
Kainulainen huomautti vielä, että kannattaa muistaa, että kasvu- ja kuiviketurpeet ei ole mikään laskeva ala.
"Kansainvälinen kysyntä on kasvussa. Jos Suomessa ei tuotantoa pystytä ylläpitämään, niin sitten mennään tuonnin varaan."
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
