ProAgria keskittyy jatkossa isoihin ja kasvuhaluisiin tiloihin – ”Kysymyksessä voi olla viiden lehmän maitotila, joka haluaa kasvaa 500 lehmän navetaksi”
”Suomalainen nauta ei ole ilmastopaholainen numero yksi. Lehmä on aivan eri otus Suomessa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa", Harri Mäkivuokko korostaa.
ProAgrian uusi toimitusjohtaja Harri Mäkivuokko tietää kaiken viileistä. Hän tutki gradussaan, miten Ingmanin viili lohkeaa ja venyy. Kuva: Vesa LaitinenProAgria Keskusten Liitto sai toimitusjohtajakseen miehen, joka tietää kaiken viileistä. Vilppulassa kasvanut Harri Mäkivuokko tutki gradussaan, miksi Ingmanin viili lohkeaa ja venyy.
”Venyminen johtuu pitkäketjuisesta sokerista, joka tekee rakenteesta jäykän. Länsi-Suomessa valmistettiin perinteisesti venyvää viiliä ja Itä-Suomessa lohkeilevaa viiliä. Olen pitänyt aina viilistä ja teen sitä edelleen kotona.”
Uusi toimitusjohtaja haluaa tehdä maatalousalan neuvonta- ja kehittämisorganisaatiosta entistä avoimemman.
”ProAgria kyllä tiedetään, mutta ei oikein tiedetä, mitä teemme. Olemme laatikossa ja kansi on kiinni, kuten Reijo Karhisen työryhmän raportti kuvasi. On tehtävä selväksi, että meistä on hyötyä, oli asiakas sitten maanviljelijä tai esimerkiksi maaseudun matkailuyritys.”
Mäkivuokko kutsuu ProAgriaa konsulttitoimijaksi, mikä aiheuttaa hieman jännitettä organisaation sisällä. Sanalla konsultti on kirosanan kaltainen kaiku.
”Aikaisemmin ProAgrian fokus oli neuvontapalveluiden laadussa. Nyt pyrimme lisäksi siihen, että pystyisimme konsultoimaan asiakkaalle mahdollisimman paljon euroja.”
Mistä ProAgria saa jatkossa tasaista tulovirtaa, kun viljelijä-asiakkaiden määrä vähenee? Mäkivuokko myöntää, että kysymyksessä on trendi, jota on vaikea pysäyttää. Pienet maatilat eivät vain yksinkertaisesti pärjää, kun tehokkuus on kaiken mitta.
Mäkivuokon mukaan ProAgrian tavoite on keskittyä jatkossa entistä enemmän kasvuhaluisiin ja jo kasvaneisiin isoihin tiloihin.
”Kysymyksessä voi olla viiden lehmän maitotila, joka haluaa kasvaa 500 lehmän navetaksi.”
Valmennus- ja koulutustoimintaa ei suunnata pelkästään maatiloille, vaan ProAgrialla on hyviä kokemuksia yhteistyöstä esimerkiksi Pohjois-Lapin matkailuyrittäjien kanssa. Mäkivuokko kertoo, että HR eli henkilöstöhallinto tulee yllättäen vastaan maaseutuyritysten kasvaessa.
”Kun kahden–kolmen hengen pieni putiikki kasvaa yhtäkkiä viisinkertaiseksi, tarvitaan lisää työntekijöitä. Se vaatii erilaista henkilö- ja talousjohtamista. Saamme tätä kautta uutta liiketoimintaa.”
ProAgrian menestys on monella tapaa riippuvaista väkilukuaan menettävän maaseudun elinkeinoista. Mäkivuokon mielestä maaseudulla ja ProAgrialla on kohtalonyhteys.
”Osa toiminnastamme on kasvukeskuksissa, sillä esimerkiksi Ivalon ja Inarin seudulla väkiluku on moninkertaistunut muutaman vuoden sisällä. Osaamisemme pääpaino on toki maatalousyrittämisessä, joka on rajussa rakennemuutoksessa.”
Mäkivuokon mukaan Pro¬Agria haluaa auttaa tiloja pärjäämään, jotta ihmisten ei tarvitsisi lähteä maalta ainakaan rahojen loppumisen vuoksi.
Hänestä suomalaisen ruuan arvostus ei ole kohdillaan ja ilmastokeskustelussa yksittäinen viljelijä saa angstin niskaansa.
”Suomalainen nauta ei ole ilmastopaholainen numero yksi. Lehmä on aivan eri otus Suomessa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa.”
”Jotta erilaisia tuotantoprosesseja voi arvottaa, pitää vertailla nurmipohjaista ruokintaa esimerkiksi maissirehuruokintaan ja katsoa, mikä on kokonaisuuden hiilijalanjälki ja ympäristövaikutus.”
Mäkivuokko korostaa, että Suomen on vaikutettava ilmastonmuutokseen, mutta pelkästään palkokasvien viljelyyn siirtyminen ei ole realistista.
”Jokainen lehmä pitäisi kantaa märehtimään Afrikkaan, jos etsisimme ilmaston kannalta täydellistä vaihtoehtoa. Mutta ääriratkaisut eivät onnistu. Jos haluamme elää Suomessa ja syödä maailman parasta ruokaa, tarvitsemme siihen poliittista voimaa.”
ProAgrian toimitusjohtajan mielestä ruuantuotannossa on käännyttävä omavaraisuuden suuntaan. Puhtaasti tuotettu ruoka voidaan myös viedä ulkomaille hyvään hintaan. Mäkivuokko korostaa maatalousalan toimijoiden tiiviimpää yhteistyötä ja kaupan datan avaamista viljelijöille.
Tulevalta hallitukselta Mäkivuokko toivoo satsauksia syrjäseutujen teihin, jotka saattavat olla erittäin huonokuntoisia. Myös nopeat tietoliikenneyhteydet ovat välttämättömiä, koska maatiloilla liikkuu entistä suurempia tietomääriä verkossa.
ProAgrian yhdistysjäseniä ovat perinteiset maamiesseurat sekä Maa- ja kotitalousnaiset.
Mäkivuokon mukaan Maa- ja kotitalousnaiset ovat onnistuneet säilyttämään vakaan asemansa maaseudun arjessa. Valtakunnallisella järjestöllä on noin 40 000 jäsentä, ja toiminta on erityisen vahvaa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
”Sen sijaan maamiesseurat ovat jännittävässä tilanteessa, kun jäsenkunta ukkoutuu ja akkautuu. Yhdessä tekemisen ja yhdessä rakentamisen ilo vähenee.”
Mäkivuokko arvelee, että jatkossa maaseudun toimijat ajautuvat joka tapauksessa yhteen, olivatpa ne sitten osuuskuntia tai konserneita.
”Pelkät teatteriretket eivät ole enää riittävä porkkana toimintaan osallistumiseen. Ehkä yhtymät hankkivat nykyistä useammin yhdessä esimerkiksi kuivurin ja muuta laitekantaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
