Pellon omistaminen usein kalliimpaa kuin vuokraaminen
Pellosta maksetut korkeat ostohinnat ja vuokrat syövät maatilojen kassoja pahiten, toimitusjohtaja Ari Nopanen Pro Agriasta sanoi siemenviljelijöiden talouskoulutuksessa Helsingissä viime viikolla.
Kasvintuotannon huippuosaaja Jussi Nurkka Pro Agria Etelä-Suomesta sanoo, että pellon omistaminen maksaa monesti enemmän kuin sen vuokraaminen.
”Jos pellosta on maksettu 20 000 euroa hehtaarilta, viiden prosentin korolla pelkkä korkovaatimus on 1 000 euroa vuodessa, kun taas vuokra olisi joitakin satasia.”
”Päätökset pitäisi tehdä talous- ei tunnepohjalta.”
Monella tilalla toiminta on kannattavaa, mutta kassa on silti koko ajan tyhjä. Syynä on useimmiten suuret lainat ja tavoite maksaa velka nopeasti takaisin kassakriisin uhallakin, Nopanen totesi.
Vaikeina aikoina tilan talouden hallinta ja suunnittelu korostuvat.
Nopanen muistuttaa, että ennen investointia on tunnettava yrityksen nykytila mahdollisimman tarkasti. ”Jos nykytila ei ole kannattava, on yrityksen kasvu vaikea saada kannattavaksi. Laajentamisella painutaan kyntämään entistä syvemmälle.”
”Isolla tilalla menot voivat olla niin suuret, että viivan alle jää vähemmän kuin pienellä tilalla.”
Pro Agrian Lohkotietopankin mukaan tilojen välillä on suurta vaihtelua rakennus- ja konekustannuksissa. Vuonna 2013 kevätvehnän kiinteät kustannukset olivat parhailla tiloilla alle 300 euroa hehtaarilta, kun huonoimmillaan kiinteät kustannukset kohosivat lähes 450 euroon.
Suurimmat vaihtelut olivat konekustannuksissa. Huonoiten pärjäävillä tiloilla ne olivat 305 euroa hehtaaria kohti ja parhaimmilla tiloilla 199 euroa.
Sen sijaan muuttuvissa kustannuksissa, kuten lannoitekustannuksissa, ei tilojen välillä ollut suurta vaihtelua.
Konekustannuksissa pystyy säästämään yhteisillä koneilla sekä tekemällä tai käyttämällä urakointia.
Myös viljelykierrolla voi vaikuttaa konekustannuksiin. Jos pinta-alasta osa on muussa kuin satokasvien viljelyssä, riittää tilalle pienempi ja vanhempi kalusto.
Mahdottomuuksiin ei voida kuitenkaan säästää, vaan investointeja tarvitaan tuotannon säilyttämiseksi.
”Nykymenolla sikatalous loppuu Suomesta kymmenen vuoden päästä, koska sikatiloilla ei ole pystytty tekemään korjausinvestointeja eivätkä pankit rahoita sikatalouden investointisuunnitelmia”, Nopanen sanoi.
”Kun raha-asioissa tulee pulma, pitää heti ottaa yhteys pankkiin, kun ongelma on vielä pieni. Silloin ratkaisut ovat vielä helppoja”, sanoi maatilaluottopäällikkö Jouni Kankaanpää S-pankista.
Kankaanpään mukaan maatalouden erityisosaaminen pankeissa ei ole korkealla tasolla ja viljelijän täytyy vääntää suunnitelmansa rautalangasta rahoittajille. Oman yrityksen talous on tunnettava.
S-pankki himoitsee lisää maatila-asiakkaita.
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
