Laitumilla ja lehmien korvamerkeissä piilee ase metsäkadon pysäyttämiseen Amazonilla

Kuva: Tuulikki Viilo

Brasilialaista nautaa huonomaineisempaa eläintä ei kaupassa helposti tule mieleen.

Maine onkin vaivalla ansaittu.

Laitumia varten hakataan metsää ja rehukaukaloon kaadetaan geenimuunneltua soijaa ja maissia. Teurastamossa korruptoituneet viranomaiset ovat katsoneet sen pilaantunutta lihaa läpi sormiensa.

80 prosenttia Amazonin metsäkadosta liittyy karjankasvatukseen, väittää Yalen yliopiston metsä- ja ympäristö­tieteellisen laitoksen katsaus.

Laidunalueiden kasvattaminen on myös suurin syy Amazonin alueen laittomiin hakkuisiin.

On iso uhka ja haaste Brasilialle, ettei eläimiä voida jäljittää. – Alexandre Hornemann

Tätä nurmea ei ole kylvetty 40 vuoteen. Nurmi kasvaa, kun soija puidaan päältä pois. Manoel Henrique Filhon (vas.) isä oli suorakylvön pioneereja Brasiliassa. ­Vieressä Lutecia Canalli. Kuva: Tuulikki Viilo

Brasiliassa asuu karkeasti arvioiden noin 210 miljoonaa ihmistä, mutta karjaa on yli 230 miljoonaa päätä.

Onko nautoja jo aivan liikaa?

Kenties, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Suurena tekijänä metsäkadossa on laitumien tehoton käyttö, sanoo maatalouden tutkimuskeskus IAPAR:n tutkija Lutecia Canalli.

Brasilian naudoista ylivoimaisesti suurin osa, 88 prosenttia, kasvaa laitumella. Vain 12 prosenttia lihakarjasta tulee feedlot-kasvattamoista.

Jos laitumia hoidettaisiin paremmin, ei laidunalaa tarvitsisi jatkuvasti kasvattaa.

Brasilia on maailman toiseksi suurin naudanlihan viejä. Tuotannon odotetaan kasvavan kolmanneksella vuoteen 2026 mennessä.

Silti yhdellä hehtaarilla laiduntaa keskimäärin vain yksi nauta.

Paremmalla laitumien hoidolla niitä voisi olla neljä tai viisikin päätä hehtaarilla, Canalli sanoo.

Brasilia on maailman toisiksi suurin naudanlihan viejä. Silti nautoja laiduntaa keskimäärin vain yksi hehtaarilla. Maassa on 200 miljoonaa hehtaaria ruohomaata, cerradoa, jota voisi käyttää vielä nykyistä paremmin. Kuva: Tuulikki Viilo

Seisomme Manoel Henrique Filhon pelloilla Etelä-Brasiliassa. Täällä on kesäisin 8–10 eläintä hehtaarilla, joskin tilalla on myös feedlot-kasvatusta.

Filhon isä Manoel Henrique Pereira oli ensimmäisiä, joka otti käyttöönsä maassa nykyisin hallitsevan viljelymenetelmän: suorakylvön.

Suorakylvössä siemen kylvetään muokkaamattomaan maahan. 1980-luvulla monet brasilialaiset viljelijät ja opiskelijat vaelsivat tilalle ottamaan oppia.

Maaperä on täällä luonnostaan hiekkainen ja hapan. Menetelmän ansiosta oikeastaan kaikki on kasvanut, Filho sanoo. Orgaanisen aineksen pitoisuus, maaperän pH ja sadot ovat aiempaa korkeammat.

Hän korostaa kasvipeitteisyyden tärkeyttä. Täällä peltoon kylvetään soijaa tai maissia. Kasvun viimeisellä neljänneksellä niiden väliin kylvetään nurmisiemen.

Kun soija tai maissi puidaan, nurmi saa kasvutilaa ja karja voidaan tuoda laitumelle noin kuukauden kuluttua.

Elokuussa karja otetaan pois laitumelta ja kierto alkaa alusta.

”Suorakylvöjärjestelmän käyttö voisi pysäyttää metsäkadon ja päästöt saataisiin kuriin”, sanoo maatalouden tutkimuskeskus IAPAR:n tutkija Lutecia Canalli. Kuva: Tuulikki Viilo

Hoidetuilla laitumilla Brasilian eteläosissa käytetään Suomessakin tuttua raiheinää.

Trooppisessa pohjoisessa kylvetään congonheinää (Brachiaria ruziziensis). Sitä vuorotellaan viljelykierrossa usein maissin kanssa.

Suorakylvön kääntöpuolena ovat voimakkaat torjunta-aineet.

Filho näyttää vanhaa valokuvaa, jossa näkyy kuinka glyfosaattia levitettiin ennen pelloille hevosvetoisilla vaunuilla. Hevosten sieraimet on peitetty kankaalla.

”Tutkimuslaitosten kanssa kehitellään järjestelmiä, jotta kemikaalikuormaa voisi vähentää. Jopa isot firmat kuten Syngnenta ovat huolissaan. Ne tietävät, että glyfosaatin päivät ovat luetut”, Canalli sanoo.

Trooppisilla alueilla rikkakasvipaine on suuri, joten ilman kemikaalien apua suorakylvö on vaikeaa. Omilla pelloillaan Canalli on vähentänyt glyfosaatin määrää.

”En halua olla riippuvainen yhtiöistä. Suuri osa viljelijöistä on ylikansallisten yhtiöiden armoilla. Haluan elää ilman tätä teknologiaa ja olla itsenäinen.”

Toinen ase metsäkatoa vastaan ovat korvamerkit. Filhon kotitilalla naudoilla käytetään korvamerkkejä.

Monille suomalaisille viljelijöille korvamerkit ovat ikuisen kiroamisen aihe: ne putoavat, häviävät ja teettävät työtä. Mutta Brasiliassa näkee, mitä elämä ilman korvamerkkejä voi tarkoittaa.

Laittomia hakkuita seurataan satelliittikuvien avulla. Koska lehmäyksilöitä ei rekisteröidä, ei voi kuitenkaan lopulta tietää, tulevatko ne tilalta, jossa metsää hakataan laittomasti.

”On iso uhka ja haaste Brasilialle, ettei eläimiä voida jäljittää. Polttomerkkejä on, muttei yksilöllistä jäljitystä”, sanoo liha-alan asiantuntija Alexandre Hornemann Brasilian Tanskan konsulaatista.

Tilojen rajat ovat epäselviä. Eläimiä paimennetaan, ja ne liikkuvat paljon.

Ympäristöjärjestö Greenpeace osoitti taannoin huijauksen, jossa lihat näyttivät tulevan teurastamolle lailliselta tilalta. Todellisuudessa karjaa toimitti laittomia hakkuita tekevä tila, Hornemann kertoo.

”Brasilialaisena toivon, ettei lihantuotannon kasvu vaadi metsäkatoa. Se edellyttää intensiivisempää laitumen hoitoa, mutta hallinnon ja eläinten jäljitettävyyden kanssa on ongelmia."