Peltojen kipsikäsittelyä ehdotetaan korvattavaksi ei-tuotannollisten investointien tuella

Kipsikäsittely ei sovellu läheskään kaikille pelloille. Kartan keltaisella merkityille alueille käsittely Save-hankkeessa tehdyn kartoituksen mukaan sopii. Kuva: Jukka Pasonen

Kipsikäsittely pitää sisällyttää osaksi maataloustukea kahden vuoden päästä alkavalla EU-ohjelmakaudella. Käsittelystä aiheutuvia kustannuksia voitaisiin tukea maksamalla siitä ei-tuotannollisten investointien korvausta.

"Kyse on nimenomaan investoinnista, jossa kustannukset syntyvät vuonna yksi, ja hyödyt tulevat esiin seuraavina vuosina", perustelee Helsingin yliopiston professori Markku Ollikainen.

Tässä suhteessa kipsikäsittely muistuttaa näin niitä kohteita, joihin nykyisellä ohjelmakaudella ei-tuotannollisten investointien tukea on voinut hakea: kosteikkojen perustamista sekä perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivausta ja aitaamista.

Määrärahojen loppumisen vuoksi myöntäminen lopetettiin kuitenkin jo viime vuonna.

Lisäksi kipsikäsittely pitäisi saada keskeiseksi vesiensuojelutoimenpiteeksi ensi vuonna alkavaan kolmivuotiseen vesiensuojelun tehostamisohjelmaan, jonka käynnistämisestä hallitus päätti budjettiriihessään elokuussa.

Näin linjataan perjantaina julkistetuissa politiikkasuosituksissa, jotka on laadittu Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen Syken yhteisessä Save-hankkeessa.

Kun käsittely saadaan ulotettua koko mahdolliselle käsittelyalueelle Saaristomeren, Selkämeren ja Suomenlahden valuma-alueille, sillä pystyttäisiin vuodessa pidättämään peltoihin jopa 300 tonnia huuhtoutumisvaarassa olevaa fosforia.

Politiikkasuosituksia esitelleen Ollikaisen mielestä toimien pitää olla viljelijöille vapaaehtoisia.

Vapaaehtoisuus tuskin vaarantaisi toimien kattavuutta, sillä Save-hankkeessa mukana olleet viljelijät ovat suhtautuneet käsittelyyn erittäin myönteisesti ja 70 prosenttia heistä olisi valmiita suosittelemaan käsittelyä myös kollegoilleen.

Tehostaan huolimatta kipsikäsittely ei ole mikään taikatemppu, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan, korostaa ympäristöneuvos Tarja Haaranen ympäristöministeriöstä.

Se on kuitenkin merkittävä apu muiden, jo käytössä olevien fosforivalumaa ehkäisevien toimien rinnalla. Haaranen viittaa näillä muun muassa suojakaistoihin, talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen ja kasvin tarpeen mukaiseen lannoitukseen.

Ollikaisen mukaan kipsin etuna on erityisesti vaikutusten nopeus.

"Se vaikuttaa välittömästi, ja vaikutus kestää viitisen vuotta. Kun käsittely on tehty 10–15 vuoden aikana 2–3 kertaa, muidenkin toimien vaikutukset ovat alkaneet jo näkyä."

Yksi Save-hankkeen keskeisiä tavoitteita oli varmistaa, että kipsikäsittelyyn ei liity riskejä sen enempää sen enempää peltojen kuin vesistöjenkään eliöstölle. Erityisesti makeanveden eliöstölle kipsin sisältämä sulfaatti olisi saattanut olla haitallista.

Syken erikoistutkija Petri Ekholm vakuuttaa, että riskejä ei havaittu.

"Jos kipsissä jokin koira on haudattuna, niin se on kyllä haudattu todella syvälle. Toisin sanoen havaitut vaikutukset olivat todella vähäisiä."

Alkuvaiheessa kipsikäsittely tulisi aloittaa Ollikaisen mukaan Saaristomeren valuma-alueelta ja edetä sen jälkeen Selkämeren ja Suomenlahden valuma-alueille.

Kaikille Suomen pelloille käsittely ei kuitenkaan sovi. Sitä on mahdollista hyödyntää noin neljänneksellä Suomen peltopinta-alasta.

Ollikainen ja Ekholm esittelivät Save-hankkeen tuloksia ja politiikkasuosituksia perjantaina Helsingissä.