Lieroarmeija pitää peltomaan kunnossa
SASTAMALA
Viljankorjuun jäljiltä sastamalalaispellon pinnan peittää olkisilppu, jonka maanalaisen armeijan työntekijät hävittävät pikkuhiljaa.
Ahkerat ahertajat poraavat käytäviä jopa metrin syvyyteen, popsivat olkisilppua ja luovuttavat ravinteita takaisin peltomaahan ulosteissaan.
”Pellolla kulkija voi kuulla alipainemaiskahduksen, joka on kuin musiikkia korville. Siitä tietää, että lierot viihtyvät ja paiskivat töitä. Maaperä pysyy kunnossa, muruisena ja ravinteikkaana”, Kaarlo Satimus sanoo.
Hän kuuntelee, katselee lierojen pellon pintaan käytäviensä suulle kasaamia olkikasoja, koukkaa lapiollaan maata ja esittelee tyytyväisenä työntekijäarmeijansa muhkeita jäseniä.
Lierojen työpanosta on hankala korvata. Pitää vain muistaa huolehtia armeijan työhyvinvoinnista. Ne tarvitsevat ruokaa, eikä maa saa olla liian tiivistynyttä. Vastalahjaksi lierot kaivavat käytäviä, popsivat kasvinjätteitä ja muuttavat ne ravinteiksi peltomaahan kasveja varten.
”Voi selvästi nähdä humuskerroksen kasvaneen. Pintakivetkin ovat kadonneet muhevaan maahan”, Kaarlo Satimus sanoo.
Kaarlo ja Irma Satimus jättivät helsinkiläiselämän ja ottivat hoitaakseen Satimuksen tilan 1980-luvulla.
”Puheet ruuan terveellisyydestä ja puhtaudesta sekä ekologisuudesta olivat silloin tapetilla. Olimme uranuurtajien joukoissa, kun aloitimme luomutuotannon”, Satimukset muistelevat innostustaan.
Pelloilla kasvatettiin luomuvuosina herukkaa, mansikkaa, juureksia ja vihanneksia.
Aika pian luovuttiin lypsykarjasta, joka laidunsi tilan metsikössä peltolohkojen välissä. Luomutuotanto työllisti muutenkin tarpeeksi. Kiireisimpinä aikoina käytettiin sesonkityövoimaa.
Tuotteet kävivät kaupaksi, ja tilalla harjoitettiin myös suoramyyntiä.
”Maaperä ja ympäristö ovat aina olleet tärkeitä arvoja”, Kaarlo Satimus sanoo ja näyttää suunnitelmaa maan laadun ja monimuotoisuuden hoidosta.
Tilan arkeen kuuluvat riistan ruokinta ja eläinten sekä eliöitten liikkumista edistävät biokäytävät.
”On hienoa katsoa tuvan ikkunasta, kun kauriit ja peurat liikuskelevat aivan pihapiirissä”, Sampo Satimus toteaa.
Hän on tilan 19. isäntä ja kertoo panostavansa myös monimuotoiseen metsänhoitoon.
Häntä ei harmita, että tilalla päätettiin luopua luomusta.
”Taisin katsella liian läheltä työn ja byrokratian määrää.”
Hän huomauttaa, että maatilan pitää olla myös liiketoimintaa, missä tekijälle jää palkkaa.
Sampo Satimus sanoo ymmärtävänsä tarkastusten ja valvonnan merkityksen, mutta ei voi olla harmittelematta niihin käytettävää aikaa ja pikkutarkkuutta.
Esimerkkinä hän kertoo, miten kerran varmistettiin pinta-alailmoituksia ja tarvottiin saappaat savessa tuntikausia pellon laidoilla; kaksi tarkastajaa ja isäntä.
”Kaiken tämän jälkeen löytyi epätarkkuus, jonka seurauksena tilalle pamahti sanktio ja jouduin palauttamaan vähän yli neljä euroa meille maksettua korvausta. Pani kyllä pohtimaan, olivatko nämä eurot kaiken vaivan arvoisia.”
Sampo Satimus lupaa pitää vastakin huolta maan alla työskentelevistä lieroista.
”Ne tekevät tärkeää maanparannustyötä koko ajan. Niiden jäljiltä maaperä pidättää myös valumia tehokkaasti. Ravinteet jäävät peltoon eivätkä valu vesistöihin.”
Hyviksi havaittuja ja koettuja asioita ei tilan suunnanmuutos ole hävittänyt.
Tila panostaa kasvipeitteisyyteen, kerääjäkasveihin ja vuoroviljelyyn.
Säkylän tehtaan läheisyys innosti kokeilemaan viljan ja sokerijuurikkaan vuorottelua.
”Kokeilimme juurikkaan suorakylvöä kahdella lohkolla. Toisesta tuli oikein hyvä sato, vaikka tämä vuosi olikin haasteellinen. Miksiköhän juurikasta ei ole aiemmin suorakylvetty”, Sampo Satimus pohdiskelee.
Kaarlo Satimus muistuttaa, että parhaimmillaan suorakylvö säästää polttoainetta.
”Maa ei myöskään tiivisty niin pahoin, koska muokkauksia voidaan vähentää. Maan rakenne säästyy, mikä myös vähentää lannoitteiden tarvetta ja sitä kautta pienentää kustannuksia”, Kaarlo Satimus sanoo.
Sampo Satimus pyörittää toisena työnään insinööritoimistoa ja kertoo rakennelleensa vanhoihin maatalouskoneisiin nykymenetelmiä tukevia lisälaitteita.
”Ei tarvitse jokaista työvaihetta varten hankkia uusia kalliita koneita, kun vanhojakin voi tuunata”, hän sanoo ja odottaa, että pääsee kokeilemaan vasta hankittua 3D-tulostinta maatilan tarpeisiin.
Naapuritilallisten kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Pelloille tuodaan kuivikelantaa läheiseltä sikatilalta ja koneiden käyttöä vuorotellaan.
Samalla luonnollisesti vaihdetaan tietoja ja kokemuksia.
Hia Sjöblom
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
