Ilman jatkajia ruoantuotanto kuihtuu – nykyinen omistajanvaihdosten tahti vie pohjan huoltovarmuudelta

Lopettavan viljelijän saappaille on yhä vaikeampaa löytää täyttäjää. Kuva: Jarkko Sirkiä

Nuoren viljelijän aloitustukea myönnettiin viime vuonna vain 230:lle maatilan pitoa jatkavalle. Vielä vuonna 2018 luku oli yli kaksinkertainen. (MT 15.1.) Aivan koko totuutta jatkavien tilojen määrästä luku ei toki anna, mutta suuruusluokan se osoittaa vääjäämättä. Jos viime vuoden tahti jatkuisi seuraavat 25 vuotta, jatkajan olisi saanut vuoteen 2049 mennessä vain joka seitsemäs nykyisistä noin 42 000 maatilasta.

Ruokaviraston erityisasiantuntijan Aulis Kuuselan mukaan varsin harva tila saavuttaa nykyisillä tuotantokustannuksilla aloitustuen edellyttämää vähintään 15 000 euron yrittäjätuloa. Kuusela pitää mahdollisena, että tilojen määrä laskisi nykyisestä ainakin 10 000:lla, mikä sekin on nykyisellä tahdilla optimistinen arvio.

Tähän asti sukupolvenvaihdosten vähäisyys ei ole näkynyt kotimaisen tuotannon määrässä. Se on tilojen määrän laskusta huolimatta pysynyt suunnilleen ennallaan: tuotannosta luopuneiden tilojen pellot ovat siirtyneet jatkavien hallintaan, ja tuotanto hehtaaria tai eläintä kohden on jopa kasvanut. Loputtomiin tämäkään kehitys ei voi jatkua. Viime kädessä kyse on Suomen huoltovarmuudesta. Sitä ei ole mahdollista ylläpitää, elleivät omistajat maatiloilla vaihdu ja tuotanto jatku.

Suomi ei ole ongelman kanssa yksin. Viljelijöiden korkea keski-ikä ja nuorten aloittajien vähäinen määrä ja sen aiheuttama uhka eurooppalaiselle ruoantuotannolle on tunnustettu myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) tasolla. Nykyisen eli vuosien 2021–2027 cap-kauden yhtenä keskeisenä tavoitteena on kannustaa nuoria alalle. Tekemistä unionilla riittää: viljelijöiden mielenosoitukset eri puolilla Eurooppaa osoittavat, että tyytymättömyys omaan asemaan yhdistää eurooppalaisia viljelijöitä.

Pelkillä tukieuroilla viljelijöiden jatkohaluja ei turvata. Jos tuotanto ei ole kannattavaa eikä näkymiä kohtuullisella työmäärällä saavutettavasta elintasosta ole, ei ole jatkajiakaan. Merkitystä on myös sillä, miten maataloudesta ja sen harjoittajista puhutaan. Vastuu kotimaisen alkutuotannon turvaamisesta on koko yhteiskunnalla ja ruokaketjun kaikilla portailla.