Hemmilä: Kuka rahoittaa suomalaisen ruoan tulevaisuuden?

Kaikessa yritystoiminnassa toimiva rahoitus on jatkuvuuden edellytys. Näin on myös maataloudessa. Silti maatalouden rahoituksen saatavuus on vaikeutunut samaan aikaan, kun investointien tarve kasvaa.

Nykyaikainen maatila on pääomavaltainen yritys. Rakennukset, koneet, maa ja teknologia vaativat suuria investointeja ja pitkää takaisinmaksuaikaa. Kun tilojen määrä vähenee ja tuotanto keskittyy jatkaville tiloille, pääomatarve kasvaa entisestään.

Samaan aikaan ilmastonmuutos muuttaa toimintaympäristöä. Sään ääri-ilmiöt lisäävät tarvetta huolehtia peltojen kasvukunnosta, vesitaloudesta ja tuotannon riskinkestävyydestä. Uuteen teknologiaan, automaatioon, energiaan ja resurssitehokkuuteen on investoitava.

Näiden investointien tuottoa ei mitata vain seuraavan kvartaalin tuloksella. Rakennamme ruoantuotannon koneistoa, jonka pitää toimia myös vuosikymmenten päästä. Siksi tarvitsemme kärsivällistä pääomaa.

Mistä se löytyy?

Kysymys on ajankohtainen myös toisesta syystä. Maatalousmaa kiinnostaa kansainvälisiä sijoittajia. Ilmastonmuutoksen edetessä viljelykelpoisen maan ja toimintavarman ruoantuotantokapasiteetin strateginen arvo kasvaa. Pohjoisten alueiden suhteellinen merkitys ruoantuotannossa voi samalla vahvistua.

Pääomaa maailmassa siis on. Mutta ratkaisevaa on, millä ehdoilla se tulee.

Ei olisi Suomen etu, jos maatalouden heikko kannattavuus ja kotimaisen pääoman puute johtavat siihen, että maatalousmaata ja ruoantuotannon kapasiteettia siirtyy kasvavassa määrin kansainvälisen pääoman omistukseen. Kansainvälistä pääomaa tarvitaan avoimessa taloudessa, mutta se ei voi olla ainoa vastaus maatalouden pääomatarpeeseen.

Myös käsitys vastuullisesta rahoituksesta muuttuu. Vielä muutama vuosi sitten puolustusteollisuus ei kuulunut monen vastuullisen sijoittajan suosikkikohteisiin. Turvallisuusympäristön muutos käänsi ajattelun nopeasti. Nyt ymmärretään, että puolustuskykyyn investoiminen on investointi yhteiskunnan turvallisuuteen.

Sama muutos on tapahtumassa ruoantuotannossa. Maataloutta on tarkasteltu rahoitusmarkkinoilla paljon sen ilmastopäästöjen kautta. Tulevaisuudessa kysytään yhä enemmän myös sitä, kuka pystyy tuottamaan ruokaa muuttuvassa ilmastossa ja geopoliittisesti epävarmassa maailmassa. Ruoantuotantokapasiteetin ylläpitäminen on investointi yhteiskunnan toimintakykyyn.

Suomen pitää tunnistaa tämä ajoissa.

Tarvitsemme maatalouden pääomahuollolle pitkäjänteisen kansallisen ratkaisun: pankkirahoitusta, takauksia, pääomalainoja ja uusia tapoja kanavoida kotimaista institutionaalista pääomaa maatalouden investointeihin ilman, että yrittäjän omistus väistyy.

Tämän pitäisi olla myös seuraavan hallitusohjelman kysymys. Miten rakennamme rahoitusmallin, jolla suomalainen ruoantuotanto investoi itsensä tulevaisuuskestäväksi ja omistus säilyy samalla mahdollisimman vahvasti Suomessa?

Ruoantuotanto on yhteiskunnan strategista infrastruktuuria. Sen pääomahuoltoa on ryhdyttävä kohtelemaan sen mukaisesti.