Naudanlihantuottajana ja koneurakoitsijana Arto Rantanen ei niele sellaisenaan syytöksiä maatalouden aiheuttamista ravinnepäästöistä. Koko kasvukauden ajan traktorin hytistä peltoja katsellen tilanne näyttää hänen mukaansa vallan toiselta kuin syytökset.
Konkreettinen esimerkki löytyy lietteenlevityksestä. Jos multaavalla lietevaunulla levitettäessä jää väliin vaikka puolen metrin soiro, tuon kohdan erottaa koko kasvukauden ajan kasvuston värierosta.
"Se tarkoittaa, etteivät mullattu liete ja sen ravinteet liiku sivusuunnassa. Saman havainnon voi tehdä keväällä syksyisen lietteenlevityksen jäljiltä. Talven ja keväänkään aikana ravinteet eivät ole siirtyneet reunaan päin", Rantanen sanoo.
Rantasta voi pitää todellisena monitoimiurakoitsijana, sillä koneet vaihtuvat vauhdissa koko kasvukauden ajan huhtikuusta alkaen. Keväällä hän kyntää, äestää ja kylvää omien peltojen lisäksi myös rahtina.
Samaan aikaan alkaa myös lietteenlevitys, joskin pääosin liete levitetään ensimmäisen rehusadon jälkeen. Silloin pohjat kestävät paremmin ja aikaakin on kevättä enemmän.
"Keväisin tuntuu, että kaikki työt ovat päällekkäin, myös omien peltotöiden kanssa. Joskus on kesällä tehty rehua vuorokausikin yhteen mittaan", hän naurahtaa.
Rantanen urakoi nimittäin myös ajosilppuriurakoitsijan säilörehuringissä, johon omakin tila kuuluu. Hän ajaa urakoitsijan toista ketjupurkukärryä, ja lisäksi käytössä on rehun kuljetusmatkasta riippuen myös tilojen omia kärryjä.
Lietevaunun ja säilörehukärryn edessä on traktoriin tullut toukokuun jälkeen jo 600 tuntia urakointiajoa. Sen päälle tulevat vielä lietteen siirtovaunun mittariin kertyneet tunnit. Syksyn lieterallin kiirettä kuvaakin hyvin, että siirtoajokilometrejä on viikossa tullut peräti 900.
Syksyisin Rantanen pui ja kuivaa viljaa omien peltojen lisäksi myös rahtina, ja talvella hän hyppää traktorin pukille lumitöihin yksityisteille ja -pihoihin sekä puun ajoon omalla metsäkalustolla.
"Kun näihin koneisiin on sijoittanut, pitää niille olla taloudellisistakin syistä myös muuta kuin vain omaa ajoa", hän korostaa.
Maarit ja Arto Rantasen tilan päätuotantosuunta on lihakarjan eli sonnien loppukasvatus. Omilta pelloilta niille kasvatetaan säilörehua ja viljaa, josta osa myydään.
Lihakarjatilalta irtaantumista urakoimaan pitkiä päiviä helpottaa, että tilalla on ympäri vuoden palkattu työntekijä, joka hoitaa aperuokinnan sekä tekee osin peltotöitä. Maarit Rantanen on töissä tilan ulkopuolella erityisopettajana.
Arto Rantanen sanoo, ettei urakointi ole koneyrittäjälle pakkopullaa. Siihen ikään kuin synnytään ja siitä nautitaan.
"Eivät urakoitsijat tätä väkisin tee, vaan tähän on palo. Se on paitsi työtä, myös harrastus ja elämäntapa. Tällaista yrittäjähenkeä suomalainen maatalous ja yhteiskuntakin tarvitsevat", hän kokee.
Pitkän päivän painaminen ei olisi Rantasen mukaan mahdollista, ellei yrittäjillä olisi siihen kotijoukkojen, vaimon ja lasten tuki, ja näillä pitkä pinna.
"He ansaitsevat isot kiitokset, kun he jaksavat sietää tätä", hän kiittelee.
Urakoinnissa lietteenlevitys työllistää Arto Rantasta eniten. Sen hän aloitti kuten moni muukin kollega: tilan lihantuotannon laajetessa ja lantamäärän kasvaessa harkintaan tuli oma multaava lietevaunu. Sille tarvittiin kuitenkin töitä myös tilan ulkopuolelta.
"Lähialueen tiloilla oli tarvetta lietteenlevitykseen ja olenkin urakoinut niille nyt jo useampana vuonna", hän sanoo.
Lieteurakoinnin nopeuttamiseksi Rantanen tarvitsi lietevaunun lisäksi siirtovaunun ja siirtokontin, jotka hän itse kokosi edullisesti tee se itse -miehenä. Volvon kuorma-auton alustan päälle löytyi sopiva, 20-kuutioinen öljynkuljetussäiliö ja kuljetusasentoon säädettävissä olevaksi siirtokontiksi merikontti.
Siirtovaunun pumppukuormain perustuu oman metsäkärryn puutavarakuormaimeen. Sitä täydennettiin hydraulipumpulla ja tarvittavalla putkistolla.
"Nyt siirtovaunun pystyy täyttämään ja purkamaan pumppukuormaajalla vaunun molemmilta puolilta. Talveksi kuormain nostetaan metsäkärryn eteen, jolloin sitä voidaan hyödyntää ympärivuotisesti", Rantanen sanoo.
Liete tuodaan konttiin yhdellä tai tarvittaessa kahdella siirtovaunulla. Jos lietesäiliö on lähellä, Rantanen käy välillä täyttämässä multainvaunun suoraan.
Juttu on julkaistu 11.11. ilmestyneessä Suomalaisessa Maaseudussa, joka ilmestyi Postin lakon takia vain näköislehtenä.
