Ilmaston lämpeneminen suosii syyskasveja ja nurmivaltaista luomua

Tutkijoiden mukaan viljelykiertoja olisi monipuolistettava, vaikka ilmastonmuutosta ei tulisikaan. Monipuolinen kierto on usein taloudellisesti järkevä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Maltillisesta ilmaston lämpenemisestä voi seurata Suomen maataloudelle hyvää. Lämpenemisen pysyminen maltillisena on kuitenkin epävarmaa ja vaatii päästöjen tiukkaa leikkaamista.

Jos ilmastonmuutoksen torjunnassa onnistutaan kohtuullisesti, nousee Suomen keskilämpötila kolme astetta vuosisadan loppuun mennessä.

Tällöin vuonna 2055 Etelä-Suomessa kasvukausi jatkuisi kaksi viikkoa sekä keväästä että syksystä eli yhteensä kuukauden.

Lämpenemisestä seuraa hyvää ja huonoa. Sään ääri-ilmiöt voivat syödä hyödyt, sanoo erikoistutkija Kaija Hakala Luonnonvarakeskuksesta.

Hakala puhui viime viikolla Salaojituksen tukisäätiön, Salaojayhdistyksen, Maa- ja vesitekniikan tuen sekä Baltic Sea Action Groupin Maankuivatus ja ilmastonmuutos -seminaarissa.

Hyviä puolia on uusien kasvilajien ja lajikkeiden viljelyyn otto ja siten satojen paraneminen.

Syyskylvöisiä kasveja voidaan lisätä ja hedelmäpuita sekä marjapensaita kasvattaa yhä pohjoisempana.

Viljelykierrot monipuolistuvat, kasvihuonetuotannon kannattavuus verrattuna kilpaileviin maihin paranee sekä laidunkausi pitenee ja siten säilöttävän rehun tarve vähenee.

Huonoa on roudan puute, jolloin savimaiden rakenne heikkenee.

Kuivuus ja kuumuus on usein vaarana, rankkasateet lisääntyvät ja voivat estää syyskylvöt tai pilata kasvien talvehtimisen. Lisää kasvitauteja ja -tuholaisia saapuu Suomeen.

Hakala näkee hyötymis- ja selviytymiskeinoina uudet kasvit ja viljelykiertojen monipuolistamisen. Kannattaa kokeilla esimerkiksi syysöljykasveja, härkäpapua ja hernettä.

Syyskasveilla voidaan hyötyä talven kosteudesta ja kevään lämmöstä.

Lisäksi kannattaa varautua arvokkaiden kasvien kasteluun sekä pitää huoli maaperästä ja ojituksista.

Hakala toteaa, että nämä toimet kannattaisi tehdä, vaikka ilmastonmuutosta ei olisikaan. Pelloista huolehtiminen ja monipuolinen viljelykierto parantavat kannattavuutta.

Seminaarin avauspuheessa valtuuskunnan puheenjohtaja Gustav Rehnberg Salaojituksen Tukisäätiöstä näki, että sään ääri-ilmiöt vaativat riskien hallintaa viljelyssä. "Nurmivaltainen luomutuotanto yleistynee."

Turvemaita syytetään ilmastopäästöistä.

Professori Björn Kløve Oulun yliopistosta sanoo, että jo ojitetut turvemaat on paras viljellä nyt tehokkaasti. Kuivina kesinä ne tuottavat isompia satoja kuin monet muut pellot.

Luonnontilaisia soita ei Kløven mukaan pidä enää ojittaa.

Varmaa keinoa turvemaiden päästöjen vähentämiseen ei ole. Vedenpinnan sääntely voi auttaa, mutta sekään ei ole varmaa.

Turvepeltojen ennallistaminen nostaisi Kløven mukaan metaanipäästöjä. Optimitilanteessa ne voisivat muodostua hiilinieluiksi, jos ne saataisiin jälleen aidoiksi soiksi.

Ilmastonmuutoksen takia päästöt maaperästä kasvavat, totesi apulaisprofessori Mari Pihlatie Helsingin yliopistosta.

On laskettu, että jos maaperän hiilivarastoa kasvatetaan neljä promillea vuodessa, se riittäisi yksinään torjumaan ilmastonmuutoksen. Suomessa tällä hetkellä häviää tuo neljä promillea, koska pellot ovat nuoria ja niiden kehitykseen kuuluu hiilen häviäminen.

Keinoja hiilivaraston kasvattamiseen etsitään muun muassa maan mikrobeista.

Yleisökommenttina nousi biokaasun hyödyt. Siinä esimerkiksi lannan ja kasvijätteiden kaasut ensin korvaavat fossiilista energiaa ja lopuksi hiili päätyy peltoon.