Kaksi tilaa, vuokranavetta ja peltoja neljän kunnan alueella – Lappeenrannassa pohditaan maitotilan kannattavuutta

Hanna Puolakan ja Aki Kylliäisen oman tilan navetassa elää kyyttöjä ja lapinlehmiä. Lypsylehmät pidetään vuokranavetassa kahdeksan kilometrin päässä kotoa. Kuva: Ari Nakari

"Meillä on täällä Etelä-Karjalassa enemmän lohkoja ja enemmän kiviä. Meillä päin sanotaan, että kolme hehtaaria on jo iso lohko", Aki Kylliäinen veistelee.

Pienessä lappeenrantalaisessa pirtissä huumori kukkii, vaikka ajat ovat tiukat.

Kylliäisen avopuoliso Hanna Puolakka kertoo, ettei lypsykarjaa hoitava pariskunta ole voinut viimeisten kolmen vuoden aikana tehdä kuin pakolliset hankinnat. Suuria maitotilojen investointeja ei juuri heidän naapurustossaan näy.

"Ei ole mitään järkeä tehdä tätä hommaa. Suomalaiset eivät arvosta suomalaista tuotantoa", Kylliäinen sanoo.

"Vaikka kyselyissä niin väittävät", Puolakka täydentää.

Lehmät ovat jostain syystä kiehtoneet aina Hanna Puolakkaa. Kymmenen vuotta sitten hän osti lehti-ilmoituksessa mainostetun tilan Lappeenrannasta alueelta, jolla työskenteli maitotilaneuvojana.

"Sitten kävi niin, että sekaannuin yhteen asiakkaaseen eli tähän puolisooni. Hän löytyi Savitaipaleelta."

Vuonna 2013 pariskunta perusti maatalousyhtymän sekä vuokrasi navetan, ja Puolakka lopetti työt neuvojana.

"Vaihdoimme entisen isäntäparin kanssa lennossa. He kävivät edellisenä iltana navetassa ja me jatkoimme tammikuun ensimmäisenä päivänä", Puolakka kertoo.

Nykyään heillä on neljäkymmentä lypsävää lehmää ja oman tilan navetassa muutamia kyyttöjä ja lapinlehmiä. Peltoja on Lappeenrannassa, Savitaipaleella, Taipalsaarella sekä Puolakan kotipaikassa Rautjärven Simpeleellä.

Puolakka ja Kylliäinen tekivät naapurikylän navetasta kymmenen vuoden vuokrasopimuksen. He eivät vielä tiedä, mitä aikovat tehdä vuokra-ajan umpeutuessa vuonna 2023. Navetta vaatisi täysremontin, jos he haluaisivat laajentaa maidontuotantoa.

"Meillä on kaikki ihan levällään. Pellot ovat neljän kunnan alueella ja meillä on käytännössä kaksi tilaa sekä ulkopuolelta vuokrattu navetta. Jos meidän pitäisi rakentaa uusi navetta, en edes tiedä minne se tehtäisiin", Puolakka sanoo.

Hän huomauttaa, että maidon hinnan laskeminen ei ainakaan innosta investointien tekemiseen. Jo nyt lehmien kanssa eletään kädestä suuhun.

"Täällä maitotiloilla monet tekevät metsäkoneilla lisätienestiä. Osa on lopettanut lehmäpuolen ja siirtynyt kokonaan metsään", Puolakka sanoo.

Myös Aki Kylliäisellä on veljiensä kanssa metsäkoneyritys. Ainakin tällä hetkellä töitä on sillä puolella niin paljon kuin ehtii tehdä.

Hanna Puolakka arvelee, että tarvittaessa maidontuotannosta luopuminen on hänelle helpompaa kuin monelle muulle. Kun on ostanut tilan ulkopuoliselta, ei niskassa ole sukulaisten odotuksia perinteiden vaalimisesta. Puolakka toivoo, että paineista päästäisiin eroon myös sukupolvelta toiselle siirtyvillä tiloilla.

"Minun mielestäni ihmisten kannattaisi unohtaa sukutilarasitteet. Jos tuntuu, että tämä ei ole oma juttu, pitäisi uskaltaa luovuttaa eikä väkisin yrittää."

Maitotilaneuvojana Puolakka näki usein ihmisiä, jotka olivat ajautuneet jatkamaan tilaa vastoin omia toiveitaan. Se aiheuttaa vain uupumusta. Myös pelloista ja metsistä pitäisi Puolakan mielestä raaskia luopua, jos voimia niiden hoitamiseen ei enää ole.

"Pellot pitäisi saada niille, jotka haluavat jatkaa niiden käyttöä. Kannattaa muistaa, että kenellekään ei ole maalänttiä laitettu, paitsi se, joka kaadetaan päälle kun menee monttuun. Miksi maata pitäisi siis pantata?" Puolakka sanoo.