Iso ja laadukas sato tuottaa parhaan tuloksen
Pro Agrian lohkotietopankin perusteella ohran viljelyssä taloudellisesti paras neljännes on saanut kiinteät kustannukset kuriin.
Kaija Ala-Luukko Pohjanmaan Peltopäivillä Seinäjoen Ylistarossa. Kuva: Johannes TervoMikä erottaa viljanviljelyssä taloudellisesti parhaan ja heikoimman neljänneksen toisistaan?
Miten viljanviljelyssä voi päästä vuodesta toiseen hyvään taloudelliseen tulokseen?
Pro Agrian lohkotietopankin avulla ohranviljelyn taloudellista tulosta voidaan verrata taloudellisesti parhaan ja heikoimman neljänneksen välillä.
Tiedot on kerätty vuodelta 2017.
Pro Agrian talousasiantuntija Kaija Ala-Luukon mukaan viljelykustannusten tunteminen on ensiarvoisen tärkeää.
”Viljelijät tuntevat hyvin muuttuvat kustannukset, mutta kaikki muut kustannukset jäävät usein toissijaiseksi”, Ala-Luukko kertoo.
”Omalle työlle harvoin lasketaan palkkaa. Koneiden, rakennusten ja pellon kustannuksista monella viljelijällä on heikko käsitys.”
Ala-Luukon mukaan taloudellisesti menestyneimmillä viljatiloilla on panostettu hyvälaatuiseen ja määrällisesti suuren sadon tuottamiseen.
Tiloilla on myös osattu hyödyntää ympäristökorvausjärjestelmää järkevästi.
”Parhailla tiloilla muuttuvissa kustannuksissa ei ole säästelty. Sen sijaan kiinteät kustannukset on onnistuttu pitämään kurissa.”
Ala-Luukon mukaan viljelijän täytyy tuntea omat peltonsa. Lohkoille kannattaa kylvää niille parhaiten soveltuvia viljelykasveja.
”Korkeaa viljasatoa ei kannata tuottaa hinnalla millä hyvänsä. Tuotantopanosten hinnat ovat vuosien saatossa nousseet tuottajahintaa enemmän.”
”Viljelijän täytyy osata optimoida panosten käyttö. Lisäpanosten käyttö on järkevää, kun sadosta saatava lisätuotto kattaa kustannukset.”
Ylikoneellistaminen on yksi keskeinen ongelma heikoimmalla neljänneksellä, Ala-Luukko kertoo.
Heikoimmalla neljänneksellä konekustannus hehtaaria kohden oli yli kaksinkertainen parhaaseen neljännekseen verrattuna.
Parhaassa neljänneksessä kiinteät kustannukset on saatu kuriin muun muassa yhteiskoneiden avulla.
Myös peltoa on onnistuttu haalimaan kohtuullisella hinnalla.
Yleiskustannukset olivat parhaalla neljänneksellä kuitenkin heikointa neljännestä suuremmat.
Ala-Luukon mukaan yleiskustannuksia on kertynyt esimerkiksi neuvonta- ja asiantuntijapalveluiden käytöstä. Näihin panostaminen on tilastojen perusteella ollut järkevää.
Tuottopuolella erot parhaan ja heikoimman neljänneksen välillä olivat merkittävästi kulupuolta suuremmat.
Satotuotot olivat parhaalla neljänneksellä yli 60 prosenttia heikointa neljännestä suuremmat. Satotuotot määräytyvät myytävän viljan määrän ja laadun perusteella.
”Parhaassa neljänneksessä sadon laatuun on panostettu, mikä on näkynyt viljan hinnoittelussa. Ohran tuottajahinta oli keskimäärin 165 euroa parhaalla neljänneksellä, kun heikoimmalla neljänneksellä se oli 143 euroa.”
Eroa syntyi myös tukipuolella, sillä paras neljännes on hyödyntänyt heikointa neljännestä aktiivisemmin ympäristösopimuksen erilaisia tukityyppejä.
Kaiken kaikkiaan tulot olivat parhaalla neljänneksellä 40 prosenttia suuremmat kuin heikoimmalla neljänneksellä.
Kun tarkastellaan viivan alle jääviä lukuja sekä muuttuvien että kiinteiden kustannusten jälkeen, voidaan todeta, että erot ovat suuret.
Paras neljännes teki keskimäärin 216 euroa voittoa hehtaaria kohden, kun heikoin neljännes teki tappiota 404 euroa.
Mitä tästä opimme?
”Vaikka sadon määrään ja laatuun panostaminen antaa tilastojen perusteella parhaan taloudellisen tuloksen, on panosten käyttöä tarkasteltava yrityskohtaisella tasolla.”
Viljelijällä täytyy olla käsitys siitä, miten paljon panoksia kannattaa laittaa peltoon ja mistä viljelyn kustannukset koostuvat. Omalle työlle täytyy asettaa arvo.
Viljelyssä on aina riskejä ja omalle pääomalle täytyy asettaa korkovaatimus.
Koko maassa ohranviljelyn kustannuksista 45 prosenttia koostuu muuttuvista kuluista, joista työkustannuksen osuus on noin neljännes.
Kiinteiden kustannusten osuus on 55 prosenttia, joista yli puolet muodostuu pellon kustannuksista.
Kiinteät investoinnit aiheuttavat viljelijöille kustannuksia, vaikka niitä ei käytettäisi lainkaan.
Sen sijaan muuttuvat kustannukset ovat suoraan riippuvaisia tuotantomääristä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
