Konepajayrittäjä ehdottaa ratkaisua maatalouden kannattavuuskriisiin: Kaksiosainen hinnoittelu on avoin ja selkeä

Nykyiset tuottajille maksettavat tuottajahinnat ovat hyvin jäykkiä vastaamaan kustannusten muutoksiin. Järjestelmästä on muodostunut maanviljelijöille varsin epäedullinen.

Rajuja kustannusten nousuja ei ole huomioitu riittävästi tuottajahinnoissa. Sen sijaan ostaja eli keskittynyt kauppa pystyy reagoimaan muutoksiin päivittäin. Tämä on näkynyt kauppojen ennätyksellisissä tuloksissa jatkuvasti vuodesta toiseen. Samaan aikaan ovat monet alkutuottajat taloudellisesti suurissa vaikeuksissa. Itsekin sivutoimisena viljelijänä olen sen kokenut.

Olen toiminut itse jo yli 40 vuotta metalliteollisuudessa konepajayrittäjänä. Meillä on Kalannissa 350 työntekijää ja liikevaihtomme noin 70 miljoonaa euroa. Elämme viennistä.

Tuotteissamme tarvitsemme paljon jalostettuja teräksiä, joiden ostossa on käytössä kaksiosainen hinnoittelu. Esimerkiksi kirkkaan eli ruostumattoman teräksen päivittäinen myyntihinta koostuu perushinnasta ja seosainelisästä. Perushinta on hyvin vakaa. Seosainelisän hinta vaihtelee jatkuvasti ja se määritellään kansainvälisesti kuukausittain lisäaineiden maailmanmarkkinahintojen mukaisesti.

Hintamuutokset pyritään viemään tuotehintoihin nopeasti. Tämä kaksiosainen hinnoittelu on avoin ja selkeä ja hintamuutokset perustuvat kustannusten muutoksiin.

Olisiko mahdollista, että maataloustuottajalle maksettavat hinnat koostuisivat samalla tavalla perushinnasta ja lisähinnasta?

Perushintana olisi ”markkinahinta” ja lisähinta määräytyisi tuottajasta riippumattomista, helposti tilastoitavien ja yleisesti tunnettujen kustannusten muutoksista, esimerkiksi sähkön, polttoaineiden ja lannoitteiden yksikköhinnoista. On huomioitava, että lisähinta voi nousta tai laskea riippuen panoshintojen kehityksestä.

Tällä hintamekanismilla tuottajat eivät joutuisi kantamaan riskiä heistä riippumattomista tuotantokustannusten nopeista muutoksista. Tuottajat voisivat entistä paremmin keskittyä oman tuotantonsa kehittämiseen ja kauppa pystyisi edelleen ottamaan nopeasti huomioon tuottajahintamuutokset omassa hinnoittelussaan.

Mielestäni nykyinen tuottajahintojen määräytyminen ei ole kestävällä pohjalla ja siksi tarvitaan uutta ajattelua.

Mauri Kontu

yrittäjä, teollisuusneuvos