Seleenivaje sairastuttaa lehmiä
Soile Tiainen ja ulkona viihtyvät hiehot. Eläinten terveysongelmat ovat lisääntyneet tilalla tänä vuonna, kun orgaanisen seleenin annostelu eläimille on jouduttu lopettamaan EU-säädösten takia. Viljelijät toivovat asiaan korjausta pikaisesti. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoPOLVIJÄRVI (MT)
Maatalousyhtymä Konttiniemen yrittäjät Soile Tiainen sekä Vuokko ja Lauri Tanskanen saivat muutettua luomulehmänsä uuteen pihattoon viime jouluksi.
Samalla solut tankissa laskivat ja maidontuotanto lisääntyi.
Ongelmat alkoivat keväällä, kun aiemmin ruokinnassa käytetty orgaaninen seleeni loppui eikä sen käyttö enää tänä vuonna ole EU-säädösten mukaan luomueläintiloilla sallittua.
”Toukokuun ja syyskuun välisensä aikana 40 lehmästämme peräti 10:llä on hoidettu utaretulehdus, joista useimmille hoidot eivät edes tehonneet. Tämän lisäksi soluttavia lehmiä oli useita ja pahimmillaan lypsettiin jopa seitsemältä lehmältä joku neljännes erikseen”, Tiainen kertoo.
”Lisäksi eläimet eivät tulleet tiineeksi selvistä kiimoista huolimatta. Lehmien ja vasikoiden sairastelujen takia olemme viettäneet monia unettomia öitä”
Keväällä tilalla kuoli yksi nuori lehmä kolme kuukautta poikimisensa jälkeen, lisäksi kaksi vasikkaa on syntynyt kuolleena.
Vuodesta 1995 luomutilaa pyörittänyt Vuokko Tanskanen muistelee, miten yhtäkkiä hänellä välähti, jospa syy vasikoiden lisääntyneeseen ripulointiin ja lehmien tulehduksiin on seleenin puutos.
Sittemmin Polvijärven Konttiniemestä on lähetetty laboratorioon maitonäytteitä säännöllisesti.
Niissä seleenipitoisuus on ollut jatkuvasti rutkasti alle minimiarvojen.
Ensimmäisessä näytteessä arvo oli 0,02 milligrammaa maitokilossa.
Toisessa näytteessä arvo oli 29 milligrammaa maitokilossa, kun puutoksen raja on 10–40 milligrammaa.
”Kyllä tässä muutosvaiheessa neuvojien olisi pitänyt lähettää luomutiloille kirjeet, jotta ainakin seleenin puutosoireita olisi osattu alkaa epäillä ja tarkkailla”, Vuokko Tanskanen pohtii.
Sekä Tanskanen että Tiainen laskeskelevat menetysten olleen jo 10 000–20 000 euron suuruusluokkaa.
”Vaikka orgaaninen seleeni on paljon epäorgaanista kalliimpaa, kaikkein eniten kustannuksia kertyy maitolitrojen juoksuttamisesta viemäriin ja eläinten tulehdusten hoitamisesta.”
”Eläinlääkäri voi toki määrätä seleeniä, mutta siitä tulee aina yksi hoitokerta eläimelle”, Tiainen pohtii.
Kolmen hoitokerran jälkeen lehmän maito ei enää ole luomukelpoista ennen kuin puolen vuoden varoajan jälkeen.
Tärkeintä luomueläinten hoitajille olisi turvata lehmien alkutaival eli antaa orgaanista seleeniä pikkuvasikasta hiehon ensimmäiseen poikimakertaan saakka.
Silloin turvattaisiin ensikon kasvu sekä terveet vasikat. Vasta siten lypsykauden alkaessa lehmä voisi olla hyvässä kunnossa.
”Eläinten hyvinvointiasia on meille tärkeä. Tässä on todella suuri vaara nyt, että hyvät lehmät pilataan. Olen jopa joutunut miettimään luomusta luopumista”, Tiainen tuskailee.
”Toivomme, että orgaaninen seleeni saataisiin uudelleen käyttöön mahdollisimman nopeasti”, Vuokko Tanskanen kiteyttää.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
