Saparo on todiste tuottajien kovasta ammattitaidosta
Hiljattain päättyneessä hankkeessa tutkittiin, miksi Suomessa pärjätään ilman sikojen hännän typistämistä. Selitys löytyy todennäköisesti suomalaistuottajien asenteesta ja ammattitaidosta, hanketta vetänyt Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan professori Anna Valros kertoo.
Karsinakaverin hännän pureminen on sioille yleisin tapa purkaa stressiä. Purtu häntä on kivulias ja altistaa eläimen tulehduksille.
Valros on keskustellut asiasta esimerkiksi hollantilaisten tutkijoiden kanssa. Nämä kertovat oman maansa tuottajien pitävät yleensä mahdottomana, että sikoja voitaisiin kasvattaa hännällisinä. Siellä typistäminen on arkipäivää, ainoa tunnettu tapa estää hännänpurenta.
Suomessa häntien typistäminen on kielletty. Valtaosa tuottajista ilmoitti kyselyssä, ettei typistäisi häntiä, vaikka se sallittaisiinkin.
Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää, mitkä suomalaisessa tuotannossa ovat ne tekijät, joiden ansiosta suomalaiset siat saavat pitää häntänsä. Tarkoituksensa oli saada esiin tietoa, jota voitaisiin jakaa myös Keski-Euroopan tuottajille.
Sikojen hännänpurentaa koskevaan kyselyyn vastasi 70 sikatilaa.
72 prosenttia ilmoitti, että hännänpurenta on tilalla olematon tai hyvin pieni ongelma. Alle kaksi prosenttia koki sen hyvin vakavaksi ongelmaksi.
Vastausten perusteella laskettiin, että purtuja häntiä esiintyy noin 2,3 prosentilla sioista. Tulos vastaa teurastamoilta saatuja tietoja, Valros kertoo.
Tilanne on siten kansainvälisessäkin vertailussa hyvä, Valros toteaa. Nollaan prosenttiin pyrkiminen ei hänen mukaansa ole realistista, sillä pienikin häiriö ruokinnassa tai sikalaoloissa saattaa laukaista purennan.
Kyselyssä tuottajille annettiin vaihtoehtoja, joista piti valita, mitkä ovat tärkeimmät tavat estää hännänpurentaa.
Tärkeimpänä tekijänä tuottajat pitivät riittävää ruokintatilaa. Silloin ruokailutilanteessa ei synny tappelua.
Tärkeimpien tekijöiden joukkoon nostettiin myös rehun oikea koostumus ja tasainen laatu sekä ruokinnan säännöllisyys.
Sikojen terveydestä huolehtiminen nousi sekin kärkijoukkoon. Valrosin mukaan siihen kuuluvat muun muassa ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, kunnossa olevat rokotusohjelmat sekä nopea ongelmiin puuttuminen. Hyvän sikasilmän omaava tuottaja huomaa heti huonosti voivat siat ja pystyy erottamaan ne hoitokarsinaan ennen kuin vahvemmat alkavat purra niiden häntää.
Moni mainitsi myös ilmastoinnin: vetoa ei saa syntyä, kesällä ei saa olla liian kuuma eikä talvella liian kylmä.
Lihasikojen tuottajat mainitsivat myös, että hyvin kasvanut ja tasakokoinen eläinaines on tärkeä tekijä hännänpurennan ehkäisyssä.
Virikemateriaalista, kuten oljista, puhutaan sikojen hyvinvointikeskustelussa paljon. Kyselyssä asia ei kuitenkaan noussut kärkijoukkoon.
Valros on itsekin sitä mieltä, että tonkimismateriaali on kyllä tärkeää, mutta yksin olkea lisäämällä ei hännänpurentaongelmaa ratkaista.
Muutenkaan kysely ei nostanut esiin mitään yksittäistä viisautta, jonka avulla Keski-Euroopan siat saisivat säilyttää häntänsä. Esimerkiksi tilavaatimukset ja ruokintajärjestelmä ovat häntiä typistävässä Hollannissa hyvin samanlaisia kuin Suomessa, Valros sanoo.
Hän nostaakin suomalaisten vahvuuksiksi osaamisen, kokemuksen ja sikasilmän. "Ja niitä on hyvin vaikea viedä muualle."
Lisäksi yksi valttikortti saattaa olla Suomen sikojen hyvä terveystilanne.
Satu Lehtonen
Jos saparo poistetaan, menetetään kätevin keino seurata sian hyvinvointia. Typistyksestä seuraa lisäksi kipua, ehkä jopa kroonista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
