FAO-johtaja kirittää Suomea tehostamaan maataloutta ja ennallistamaan turvemaita – "Emme tarvitse uutta viljelymaata, jos lopetamme ruuan haaskaamisen"

Glasgown ilmastokokoukseen osallistunut Zitouni Ould-Dada neuvoo Suomea pidättäytymään turvemaiden raivaamisesta ja kannustaa ennemminkin ennallistamaan turvepeltoja. Suot ovat niin valtava hiili- ja monimuotoisuuspankki. Kuva: Tero Pajukallio

Marokossa syntynyt ja Roomassa asuva Zitouni Ould-Dada on kuullut monta kertaa länsimaalaisten selittelevän, että heidän maassaan on viljelyä jo tehostettu tappiin asti, eikä pelloilla ole enää paljon tehtävää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n Ilmastonmuutos, biodiversiteetti ja ympäristö -yksikön varajohtajan Ould-Dadan vastaus on, että jokaisella maalla on tehostettavaa maataloudessaan.

Tiloilla voitaisiin tuottaa enemmän energiaa eläinperäisestä metaanista, lannasta ja jopa pesuvesistä, joista voidaan separoida aineita ja käyttää anaerobisesti. Teknologiaa on kehitetty muun muassa ilmastokokouksen isäntämaassa Isossa-Britanniassa.

Fossiilisten lannoitteiden korvaaminen lannalla palvelisi niin ilmastoa, maaperää, monimuotoisuutta kuin viljelijän lompakkoakin.

Orgaaniset lannoitteet ja viljelykasvien vaihtelu ovat avainroolissa myös maaperän hiilensidonta- ja tuotantokyvyn sekä monimuotoisuuden parantamisessa. Joissain maissa toimii hyvin myös kaksikerroksinen viljely, jossa pelloilla kasvaa esimerkiksi hedelmäpuita.

Suomea Ould-Dada neuvoo pidättäytymään turvemaiden raivaamisesta ja kannustaa ennemminkin ennallistamaan turvepeltoja. Suot ovat niin valtava hiili- ja monimuotoisuuspankki.

Viljelyä voidaan tehostaa teknologian avulla ja keräämällä dataa. Ould-Dadan mukaan maaperän kuntoa ja kasvien veden sekä lannoitteiden tarvetta pitäisi mitata ja seurata jatkuvasti ja käyttää tuotantopanoksia tehokkaasti ja täsmällisesti. Hän antaa esimerkin kuivuudesta kärsivistä maista, joissa kasteluvettä annostellaan suoraan kasvien juurille pisaran tarkkuudella. Veden ja lannoitteiden tarvetta seurataan muun muassa droneilla.

Valtioiden pitäisi edistää teknologian hakeutumista ja investointeja maatiloille. Monella olisi tilaa myös aurinkopaneeleille ja tuulivoimalle.

Ould-Dada uskoo, että maatalousteknologia voisi houkutella nuoria alalle. Se olisi tarpeen, sillä viljelijäväestö ikääntyy.

Ould-Dadan mielestä nuoria pitäisi rohkaista nykyaikaistamaan alaa ja käytäntöjä, eikä jatkamaan samanlaista tilanpitoa kuin edelliset sukupolvet. Olosuhteet ovat muuttuneet, mistä kertoo sekin, että Isossa-Britanniassa kasvatetaan menestyksekkäästi viinirypäleitä ja Suomessa vesimeloneja.

FAO järjesti tiistaina ilmastokokouksen areenalla Glasgowssa sivutapahtuman, jossa Yhdysvaltain ilmastolähettiläs John Kerry painotti, että maatalous aiheuttaa yhä liikaa metsäkatoa etenkin trooppisissa maissa.

Ould-Dadan mukaan nykyinen peltomäärä riittää hyvin maailman kasvavan väestön ruokkimiseen, eikä uusia metsäalueita pitäisi enää raivata.

"Emme tarvitse uutta viljelymaata, jos lopetamme ruuan haaskaamisen."

Siinä missä 811 miljoonaa ihmistä näkee nälkää, toisaalla liki kolmannes kaikesta tuotetusta ruuasta haaskataan.

FAO-johtaja ei ota kantaa, pitäisikö lihantuotantoa vähentää. Tärkeintä olisi saada ruuan määrä jakautumaan tasaisemmin.

Lannoitteiden kallistumista Ould-Dada ei näe suoraan nälänhädän aiheuttajana ja lisääjänä, vaan nimenomaan ongelmat ruuan saatavuudessa ja jakautumisessa.

Kolmannes maailman kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin ruokaketjusta. Vettä ja energiaa kuluu liikaa.

Kehittyviä maita olisi autettava siirtymään tehokkaaseen ja teknologian avustamaan viljelyyn, jottei niissä tehtäisi samoja virheitä kuin teollisuusmaissa. Monin paikoin harjoitetaan yhä viljelymenetelmiä, joilla tuotettiin massoille nopeasti ruokaa sotien jälkeen miettimättä tehokkuutta, päästöjä ja terveellisyyttä.

"Näin ei voi jatkua", Ould-Dada toteaa ja viittaa väestön kasvamiseen.

Ilmastonmuutosta pienempi ongelma, koronpandemia, osoitti osaltaan ruokajärjestelmämme haavoittuvuuden. Elintarvikkeiden liikkuminen maasta toiseen voi yhtäkkiä estyä. Omavaraisuus ja paikallinen tuotanto korostuvat.

Ould-Dada näkee mahdollisuuksia vertikaalisessa viljelyssä, jota voidaan harjoittaa tehokkaasti kaupunkien läheisyydessä. Viljelemällä kasveja kerroksittain kasvihuoneissa säästetään maa-alaa, työvoimaa, lannoitteita, vettä ja kustannuksia.

Kenties ruuantuotanto kaupungeissa kiinnostaisi nuoria.