Härkäpapu palkitsee kärsivällisen viljelijän
Härkäpapu viihtyy savisilla mailla, eikä ole vielä kertaakaan viidessä vuodessa pahasti epäonnistunut, kertovat parikkalalaiset Ritva ja Ari Liikanen. Satoa pystyy ennakoimaan palkojen määrästä, nyt ennuste näyttää hyvältä. Hanna Koikkalainen Kuva: Viestilehtien arkistoPARIKKALA (MT)
Härkäpapu vaatii viljelijältään malttia, mutta kannattaa, kun katsotaan, mitä jää viivan alle, tiivistää parikkalalainen viljelijäpariskunta Ari ja Ritva Liikanen.
He ovat viljelleet härkäpapua vuodesta 2010. Ensimmäinen erä tuli viljelyyn puolivahingossa, kun herneen siementä ei saanut.
Papuja tuli lannoitettua hieman liikaa ja syksyllä tuntui, että puimuri räjähtää kasvustosta, mutta kipinä viljelyyn syttyi.
Liikaset syöttivät härkäpapua lypsykarjalle ja totesivat sen kannattavan. Härkäpapu maittoi etenkin hapolla säilöttynä, mutta myös kuivattuna.
"Viivan alle jäi enemmän, vaikka tuotos hiukan laski", Ritva Liikanen kertoo.
Hän ihmettelee, miksi oman valkuaisen viljely ei ole suositumpaa.
"Keskituotoksen laskua pelätään maitotiloilla liikaa. Kyllä meidänkin lehmät ostorehuilla lypsivät enemmän, mutta viivan alle jäi vähemmän. Mistä säästön löytää, se on siitä otettava."
Lisäksi ostorehuerän joukosta löytynyt sianrehu ja samaan aikaan osunut salmonellakohu nostivat epäilyksiä rehuyhtiöitä kohtaan. "Omaa valkuaista käyttäen tiesi varmasti, mitä karja syö."
Enää Liikasilla ei ole lehmiä. Karjasta luovuttiin maidon hinnan laskettua vajaa vuosi sitten.
Noin 30 hehtaarilla tuotettu härkäpapu myydään nyt paikallisille kotieläintiloille.
Härkäpapua kasvaa noin kolmanneksella tilan pelloista. Se sopii kiertoon hyvin ja esikasvivaikutus on merkittävä. Etenkin vehnä hyötyy maahan typpeä vapauttavasta edellisen vuoden härkäpavusta niin, että sen voi ottaa huomioon lannoituksessa.
Härkäpapu sopii parhaiten savimaille, suoperäisille sitä ei kannata laittaa.
"Pavun pahin vihollinen on märkä ja kylmä. Suklaalaikku vaivaa etenkin metsien laitoja, joissa kaste viipyy pitkään", Ari Liikanen kertoo.
Hän ruiskuttaa kasvustot suklaalaikkua vastaan, mutta ei tee muuta rikkatorjuntaa. Rikat seulotaan pois kuivurilla. Näin tulee säästöä kasvinsuojeluaineissa.
Toisin kuin moni luulee, härkäpapu epäonnistuu Liikasten mukaan hyvin harvoin. "Ohrakin on satovaihteluille arempi kuin härkäpapu. Joku kesä voi olla vaikeampi, mutta seuraava taas ihan erilainen."
Kasvustoissa on ollut paljon eroja vuosittain, mutta hehtaarisato on ollut 3 000 kilon paikkeilla joka vuosi.
"Hankalana vuonna puinti vaatii malttia. Se on vaikeampaa kuin rukiin puiminen, alimmat palot ovat hyvin lähellä maata", isäntä kuvailee.
Malttia vaatii myös pavun pintaan nousun odottaminen keväällä.
"Se on ehdottomasti kylvettävä keväällä ensimmäisenä, kuuden sentin syvyyteen."
Myös puinnin ajoitus on tärkeä. Viimeisien, ylimpien, palkojen kypsymistä saa odottaa pitkään. Liian pitkään ei kuitenkaan voi odottaa, jotta alimmat eivät pääse ylikypsiksi ja aukea.
"Rangan pitää olla ruskean musta ja lehdetön ennen puintia", isäntä sanoo.
Hän arvelee, että härkäpapukasvustojen syksyinen rujo ulkonäkö on yksi syy ennakkoluuloihin papua kohtaan.
"Asenteella ja kauhutarinoilla on osansa myös. Jos papu ei kulje kuivurissa, se on vain puitu liian märkänä."
Parikkalassa viljelystä on innostuttu nopeasti. Vuonna 2010 kunnan härkäpapuala oli 14 hehtaaria, tänä vuonna jo 236 hehtaaria.
Kasvustot näyttävät nyt Liikasten mukaan oikein hyviltä. Viileässä säässä kukinta on jatkunut pitkään ja pölyttäjiä on riittänyt. Kosteutta ei silti ole tullut liikaa.
Palkoja näyttäisi olevan noin 15 vartta kohden, mikä ennakoi yli 3 000 kilon satoa hehtaarilta.
"Hiton hyvät mahdollisuudet, mutta vielä ei tiedä kuinka lopulta käy", Ari Liikanen pohtii.
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
