Tämä kohta valmistuva navetta todennäköisesti alittaa budjetin

Yhden robotin pihattonavetan eläintilojen pinta-ala on 835 neliötä ja tankkihuoneen sekä aputilojen 54 neliötä. Lypsä- ville paikkoja on yhteensä 75. Kuva: Lari Lievonen

Matti Kokko hämmästelee, miten retuperällä talouslaskenta ja kustannusseuranta ovat joissain investointihankkeissa. Kuva: Lari Lievonen

Juho-Pekka Ikoselle oli selvää, että materiaali- ja tekniikka- valinnat kilpailutetaan ja valinta tehdään hinnan perusteella. Kuva: Lari Lievonen

Kiteeläisellä robottipihattotyömaalla ei valitella myöhässä olevia toimituksia eikä ylittynyttä budjettia. Tilan isäntä Juho-­Pekka Ikonen sanoo, että mikään muu ei ole rakennus­urakan aikana hirvittänyt kuin viime kesän kelit.

”Investointi pyöri mielessä parisen vuotta ennen toteutusta. Tulin siihen tulokseen, että jos maidontuottajana aikoo jatkaa, pitää 20 lehmän tilalla investoida.”

Ikonen ei lähtenyt soitellen sotaan. Hän palkkasi investointihankkeiden johtamiseen ja edunvalvontaan erikoistuneen rakennusmestari Matti Kokon hoitamaan hanketta.

”Henkinen säästö on mittaamaton, kun joku ulkopuolinen hoitaa erityisesti ympäristö­lupa-asioita”, Ikonen toteaa.

Yhden robotin pihattonavetan ja lietesäiliön budjetti on 750 000 euroa. Kokon mukaan näillä näkymin päästään vähemmällä, noin 700 000 eurolla.

”Jos ei vertaile eikä kilpailuta ja valitsee navetan täyteen viimeisintä huutoa olevaa tekniikkaa, saa budjetin toki nostettua miljoonaan euroon.”

Kokko on säästänyt hankkimalla tavarat ja palvelut sieltä, mistä ne edullisimmin on saanut.

Ikosen navettaprojektin ympäristöluvitus valmistui nopeasti.

Ympäristölupapäätöksen jälkeen syksyllä valittiin suunnittelija ja valmista tulee lokakuussa. Rakentamiseen kuluu yhteensä 20 viikkoa.

”Ensimmäiset rakennustarvikkeet tulivat jo tammikuussa”, Ikonen sanoo.

Hän puhuu yksityiskohtiin paneutumisen, hyvän suunnittelun ja ajoissa olemisen puolesta. ”Talvella on aikaa, kesällä paneutumisesta ja etukäteissuunnittelusta ei olisi tullut mitään.”

Oman työn osuus on merkittävä Ikosen investoinnissa. Ilmanvaihtohormit on tehty itse, samoin maansiirto- ja kaivin­konetyöt. Puutavaraa on sahattu omalla kenttäsirkkelillä.

Ikonen osti navetan runkopilareihin teräksen ja teetätti hitsauksen sekä maalauksen paikallisella yrittäjällä valmiiden pilarien ostamisen sijaan. Raudoitusraudat taivuteltiin jo keväällä. Rakentamisen alkaessa ei tarvinnut kuin tiputtaa valmiiksi taivutellut raudat muotteihin.

”Oman työn osuuden ei tarvitse olla edes näin mittava, jotta investoinnin budjetin saa kohtuulliseksi”, Kokko huomauttaa.

Hän epäilee, että kunnolliset laskelmat investoinnin kannattavuudesta ovat monissa hankkeissa retuperällä. ”Hanke pitää aina aloittaa talouslaskelmasta, jolla mitoitetaan tilan investointikyky ja investoinnin laajuus. On kysyttävä aina: ’Onko meillä varaa?’”

”Jos vaikka 20 hankinnassa saa 1 000–2 000 euron säästön kussakin, sillä on suuri vaikutus.”

Yksi säästökohde Ikosen navetassa oli seinärakenteet. Sopivat siporex-levyt löytyivät tehtaan lopetusvarastosta Etelä-Suomesta.

Lietesäiliö on rakentamatta, ja seuraavan kesän projektina on laakasiilo.

”Rakennuspaikan maaperä on savisilttiä. Lietesäiliötä päästään rakentamaan, kunhan vesitilanne toivottavasti helpottaa.”

Ikosen työnteko muuttuu merkittävästi, kun nuorkarja valtaa vanhan navetan ja uuteen robottipihattoon tule paikat 75 lypsylehmälle.

”Lehmiä on toki ostettava, mutta maltillisesti. En aio ostaa heti eläinpaikkoja täyteen, eikä taloudellinen pärjääminen edes edellytä sitä.”