Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalas: Maatalouteen on ilmastoa koskevissa kysymyksissä lyöty turhaan negatiivinen leima

Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaa Petteri Taalas (keskellä) sekä MTK:n toinen puheenjohtaja, viljelijä Tero Lahti (oikealla) Koneviestin päätoimittajan Eemeli Linnan haastattelussa. Kuva: Niko Moisas

Koneviestillä oli studiollaan kaksi vierasta elokuussa 2024. Ensimmäinen oli Ilmatieteen Laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas, joka oli vuodenvaihteeseen saakka myös Maailman Ilmatieteen Järjestön WMO:n pääsihteerinä kaksi kautta.

Toisena vieraana keskustelussa oli MTK:n toinen puheenjohtaja Tero Lahti, joka on myös viljelijä, karjatilallinen ja biokaasureaktorin omistaja. Haastattelijana toimi Koneviestin päätoimittaja Eemeli Linna.

Koneviestille oli esitetty huoli, onko Ilmatieteen laitos taho, joka osoittaa sormella viljelijää ja maanomistajaa ilmastovaikutuksista? Taalas toteaa tähän yksiselitteisesti, ettei Ilmatieteen laitos ole poliittinen toimija, vaan tehtävänä on tuottaa ilmastofaktat päättäjien käyttöön. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ydinkysymyksenä on Taalaksen mukaan luopua fossiilisista polttoaineista.

Taalas toimi kaksi kautta Maailman Ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteerinä Genevessä. Kuva: Niko Moisas

Taalas myöntää, ilmatieteen tutkimuksessa on epävarmuutta hiilinieluista ja -päästöistä eikä esimerkiksi metaanipäästöjen reippaan nousun syitä tunneta tarkkaan. Lisäksi osa maista ilmoittaa tietonsa väärin. Taalas kertoo, että raporttia varten yhdistetään satelliitti- ja maanpintahavaintoja erilaisten mallien kanssa. Suomi on asiassa aktiivinen.

Suomi ei myöskään ole Taalaksen mukaan ilmastopahis, vaan sijoittuu kolmanneksi Tanskan ja Britannian jälkeen päästöjen vähentäjänä kansainvälisessä mittakaavassa.

Taalas kertoo, että maankäyttösektorin näkökulmasta uusiutumattomien sademetsien hävitys aiheuttaa 10 prosenttia ilmasto-ongelmasta globaalisti.

Maatalouden ilmastokuormitusta voidaan vähentää, vaikka päästöttömyyttä hän pitää mahdottomana. Hän toteaa ruoan tuottamisen välttämättömyyden.

Taalas pitää hyvänä, että maankäyttösektori on sitonut valtavasti hiiltä viimeisen 50 vuoden aikana ja metsien kasvua on tehostettu. Hänen mukaansa on kuitenkin ongelmallista, että Suomi on sitonut omat päästötavoitteensa hiilinieluun.

Hän perustelee, että metsä ei ikääntymisen vuoksi sido hiiltä kuten ennen, puun käyttö on lisääntynyt, ja toteaa vielä, että myös turvepohjaiset metsä- ja peltomaat ovat mukana laskelmassa. Suomen ilmastotavoitteiden pohja on näin hieman pettänyt. Hän myös penää, että nämä faktat olisi syytä myöntää.

Koneviesti oli ennen keskustelua yhteydessä Metsäkeskuksen johtavaan metsänhoidon asiantuntijaan Markku Remekseen. Hänen mukaansa erityisesti Pohjois-Suomessa metsien nopeamman kasvun vaiheet on siirtyneet eteenpäin ikääntymisen myötä ja puustoon sitoutuneen hiilen määrä on siksi pienentynyt.

Remes myöntää, että hakkuiden, kuten myös kasvatushakkuiden määrä on ollut korkea, mutta toteaa metsien kasvavan noin 20 miljoonaa runkokuutiota enemmän kuin niitä hakataan. Kasvatushakkuista on myös rästejä, vaikka niiden merkitys osana kokonaisuutta on pieni.

Remes mainitsee muiksi syiksi muun muassa suometsien turvepohjaisen maaperän lisääntyneet kasvihuonekaasupäästöt sekä havupuiden, kuten kuusen, hyvät siemensatovuodet ja vielä säätekijät.

Taalas toteaa, että säätekijöistä Ilmatieteen laitos julkaisee lähikuukausina uusia tutkimustuloksia lumipeitteen ja roudan vähentävästä vaikutuksesta hiilensidontaan.

Taalas myöntää, ettei metsä ehdi lyhyellä tähtäimellä uudistumaan ja sitomaan hiiltä, eikä metsien ikääntyminen myöskään auta hiilen sidonnassa pitkällä tähtäimellä.

MTK:n toinen puheenjohtaja ja viljelijä Tero Lahti näkee, että metsät saadaan tukkikuntoon vain hoitamalla. Metsistä saatava paperi ja sellu on oltava valmis käyttämään sen sijaan, että pehmopaperia tuotaisiin ulkomailta. Lahti myös kritisoi, ettei luonnonsuojelusta puhuttaessa ymmärretä, että metsähän on hiilivarasto vain niin kauan, kunnes sinne iskee joku luonnollinen tuholainen tai se palaa. Hän toteaa, että vain aktiivisesti hoidettu metsä sitoo hiiltä.

Tero Lahti on karjatilallinen ja toimii MTK:ssa toisena puheenjohtajana. Hänen tilallaan on myös biokaasureaktori. Vasemmalla Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas. Kuva: Niko Moisas

Taalas myöntääkin, että vanhan metsän kysymys on monimutkainen. Arktisen alueen yleistyneet kuumat ja kuivat kesät ovat tuoneet metsäpaloja erityisesti Venäjällä ja Kanadassa, missä palavia metsiä ei sammuteta Suomen tavoin, mikä on saanut päästöjä aikaiseksi.

Taalas kertoo IPCC-raportin kokoavan faktat yhteen vajaan kymmenen vuoden ajalta kansainvälisistä tieteellisistä julkaisuista hallitusten käyttöön. IPCC ei myöskään ole hänen mukaansa poliittinen toimija.

Koneviestin taustaselvityksen mukaan IPCC-raportti sisältää Suomen osalta virhepäätelmiä ja epätarkkuuksia.

Haastattelija kertoo, että kivennäismaiden osalta IPCC:ssä käytetään JASSO 07 -mallinnuksia, jotka on kehitetty metsien hiilikarttuman mallintamista varten. Ne toimivat kyllä metsämaalla, mutta ei peltomaalla. Mallin nykytilaa ei nähtävästi oikein haluta avata. Koneviestin saamien tietojen mukaan Luken johtavalla tutkijalla Perttu Virkajärvellä olisi tähän vaihtoehtoinen, parempi malli.

Haastattelijana toimi Koneviestin päätoimittaja Eemeli Linna. Kuva: Niko Moisas

Haastattelija jatkaa, että turvemaat on määritelty IPCC-raportissa vuonna 2008 valmistuneeseen maannostietokantaan, joka on geologinen malli. Siellä ei ole tietoa multavuusprosenteista, tai maalajikerroksen paksuuksista. Myös viljavuusnäytteet tehdään näppituntumalla ilman maalajimääritystä. Luken tutkija Kristiina Reginan esittelemissä tuloksissa yhdistetään turve- ja orgaaniset maat turvemaaluokituksen alaiseksi, jolloin nämä muodostavat yli puolet maatalouden kokonaispäästöistä. IPCC:ssä orgaanisen aineen määrä on 35 %, kun Suomessa käytetään 40 %. Turvemaan määrittely siis vaihtelee.

Haastattelija jatkaa vielä, että Oxfordin Yliopiston tekemän biogeenisen metaanin mallinnuksen mukaan IPCC-raportissa myös nautakarjatalouden metaanipäästöt on arvioitu 3–4-kertaiseksi. Tällä perusteella myös Reginan yhteenvedossa nautakarjatalouden päästöt ovat todellista suuremmat. Lahti huomauttaa myös, että biogeeninen ja fossiilinen metaani on erotettava toisistaan ja niistä jälkimmäinen on se todellinen ongelma.

Lahti toteaa käytännön näkökulmana turvepohjaisten maiden keskusteluun, että turvemaat voidaan laittaa nurmelle jopa viideksi vuodeksi, jolloin siellä on aina hiiltä sitova kasvusto. Hän pitää turvemaita myös satovarmana.

Aikaperspektiivin näkökulmasta Lahti toteaa, että turvemaa maatuu vuosien kuluessa multamaaksi. Hän viittaa Ukrainan Tsernoseemi-alueisiin, jotka ovat alun perin olleet soistunutta Nevaa, mutta tunnetaan nykyään maailman vilja-aittana.

Lahti myös toteaa maankäytön päästöjen käsittelytavan olevan viljelijälle hyvin epäreilu, sillä viljelijä joutuu kantamaan koko ruoantuotannon ja ihmisten elintarvikkeiden päästöt maaperän päästöinä. Hänen mielestään olisi reilumpaa, että edes osa päästöistä jyvitettäisiin valmiisiin lopputuotteisiin esimerkiksi ihmisten ruokapöytiin.

Haastattelija toteaa, ettei Suomessa yksikään tutkimustaho ole kyennyt julkaisemaan luotettavia Eddy-kovarianssin mukaan tehtyjä hiilivuomittauksia. Tiettävästi luotettavan datan määrä on kyseisessä menetelmässä vain murto-osa kokonaisuudesta ja loppu on mallinnettava. Kattavaa mitattua tietoakaan ei siis ole.

Kysyttäessä hiilivuon mittauksesta, Taalas kertoo Ilmatieteen laitoksen käyttävän Eddy-kovarianssilaskentaa, satelliittihavaintoja sekä maaperähavaintoja. Systeemin käyttäytymistä myös simuloidaan. Taalas vakuuttaa menetelmän olevan maailman paras.

Taalaksen mukaan Ilmatieteen laitos tekee myös joidenkin elintarvikealan yritysten kanssa yhteistyötä, johon kuuluu myös peltomittauksia, jotta viljelijät saavat oikeaa tietoa peltojen käyttäytymisestä suhteessa hiilitaseeseen. Taalaksen mukaan heidän julkaisemansa tulokset ja data Kvidjasta ja Ruukista ovat vapaasti saatavilla.

Haastattelijan esittämiin IPCC:n virheisiin viitaten Taalas toteaa tieteen olevan itseään korjaava. Jos em. Oxfordin Yliopisto tai Regina julkaisevat tuloksensa kansainvälisessä sarjassa, nekin otetaan Taalaksen mukaan huomioon seuraavassa IPCC-raportissa, vaikka prosessi onkin hidas.

Hän kertoo, että seuraavaa raporttia jo valmistellaan ja on siksi tärkeää, että suomalaiset tutkijat julkaisevat tuloksensa kansainvälisissä sarjoissa, jolloin tulevat arviot ovat sitten parempia. Hän kertoo itse vetävänsä Suomen IPCC-ryhmää ja pitävänsä roolissaan huolen, että Suomen sekä hallituksen että tiedeyhteisön näkökannat tulee otettua huomioon.

Taalas myös toteaa, että on tehtävä enemmän yhteistyötä ja laajemmalla skaalalla, jotta kokonaiskuva Suomen olosuhteista olisi mahdollisimman oikea. Tästä myös suuret elintarvikealan yritykset ovat kiinnostuneita, hän jatkaa.

Taalas kertoo myös onnistuneensa vaikuttamaan edellisessä roolissaan Suomen metsämaiden päästötietoihin tieteellisten tutkimusten perusteella. Aiempi tieto perustui kitukasvuisiin rämesoihin, mikä antoi Suomen kannalta väärää tietoa.

Lahti pelkää, että maatalouden tutkimus politisoituu. Hän näkee, että tutkijan tausta vaikuttaa asioiden käsittelytapaan. Hän myös perustelee, ettei tiedeyhteisö ole yksimielinen. Hän toteaa, että tutkimuksia voidaan valikoida esitettäviin raportteihin.

Haastattelija toteaa tähän, että on lähes yleisesti tiedossa, miten Lukellakin on kaksi vastakkaista näkemystä asioista viitaten tällä maatalouden hiilipäästöistä esitettyihin tutkimuksiin.

Taalas vastaa kritiikkiin, että ilmatieteessä joko mitataan tai lasketaan asioita, mutta myöntää, että joillakin tutkijoilla on lempiaiheensa ja varmasti oma poliittinen kantansa. Taalas kertoo kuitenkin Ilmatieteen laitoksen pyrkivän siihen, että faktat olisivat pöydällä ja olisi poliittisten päätöksentekijöiden vallassa päättää toimenpiteet.

Keskusteltaessa viljelijän mahdollisuuksista Lahti kertoo oman tilansa viljely- ja työmenetelmien muutoksesta. Kerääjäkasvit ovat käytössä ja nurmen tuotannossakin on 7–10 lajiketta eri ominaisuuksilla, jotta jokin aina tuottaisi.

Lahden maatilalla on myös biokaasulaitos. Lietteen käyttöä on tehostettu ja kemiallisten lannoitteiden käyttöä vähennetään. Hän kertoo, että tavoitteena olisi päästä mahdollisimman lähelle omavaraisuutta.

Taalas toteaa heidänkin saaneen uusista viljelymenetelmistä hyviä mittaustuloksia. Muun muassa maan rakenne ja kuivuuden sieto ovat parantuneet. Hän kuitenkin toteaa, että hiilensidonnan isot ratkaisut tehdään energiantuotannossa, liikenteessä ja teollisuudessa. Hän summaa, että maataloudessa tulee olemaan jatkossakin päästöjä ja se kompensoidaan teknisillä hiilinieluilla ja biosfäärihiilinieluilla.

Taalas jatkaa, että on hyvä puhua myös maatalousomavaraisuudesta, jotta voidaan suomalaiset ruokkia, vaikka yhteydet muualle maailmaan katkeaisivatkin, kuten korona-aikana. Hän toteaa, että on hyväksyttävä, että ihmiset tarvitsemme ravintoa ja siitä syntyy tietty määrä päästöjä. Taalas myös harmittelee viljelijöiden puolesta, miten maatalouteen on lyöty negatiivinen leima.

Lahti kuitenkin näkee maatalouden hiilijalanjäljen pienentämisessä keinovalikoiman suurimpana rajoittajana maatalouden taloudelliset haasteet, mikä estää investoimasta sellaisiin koneisiin ja menetelmiin, mikä veisi eteenpäin ilmastokysymyksissä.

Keskustelu on kuunneltavissa myös audiona alta:

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje