Lannoitusrajat voivat johtaa nurmen ryöstöviljelyyn

Kuva: Markku Vuorikari

LIMINKA (MT) Parhailla maitotiloilla tiedetään, että tehokas nurmituotanto on yksi kannattavuuden avaintekijöistä. Ne pystyvät tuottamaan säilörehun kuiva-ainekilon parhaimmillaan jopa hiukan päälle viidellä sentillä, kun heikommilla tiloilla vastaava tuotantokustannus voi olla lähes 25 senttiä.

Näin tehokas tuotanto onnistuu vain, kun koko rehuketju on trimmattu kuntoon ja satoa tuotetaan 9 000–10 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta vuodessa.

Hyviin satoihin yltävä joutuu kuitenkin ojasta allikkoon. Ympäristötuen maksimit on mitoitettu keskinkertaisen säilörehusadon mukaan.

Suurille sadoille lannoitetyppi ja -fosfori eivät riitä. Maa köyhtyy, ja jossain vaiheessa sadot alkavat laskea.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Ruukin ja Maaningan kokeissa on tutkittu tarkemmin fosforin määrää nurmen kyntökerroksessa.

Fosforilukemat ovat laskeneet jatkuvasti – suositusten mukainen lannoitus ei ole laskua estänyt eikä juuri edes hidastanut. Vesistöihin fosforia ei maalaisjärjen mukaan riitä huuhtoutumaan.

Viljalle on tarjolla niin sanottu satotasokorjaus: jos lohkolta on todistettavasti korjattu tavallista kovempia satoja, sille saa antaa normaalirajoja enemmän ravinteita.

Tällainen korjaus tarvitaan ehdottomasti nurmellekin, sanovat MTT:n ja Yaran asiantuntijat. Ilman sitä Suomen maidontuotannon kilpailukyky ei säily.