7-luokkalaiset vierailivat navetassa – selfiet ja lehmäkuvat kiinnostivat
Kun koululaisryhmä tulee navettavierailulle, tuloksena on yleensä paljon kuvia."Selfieitä ja lehmäkuvia saa ottaa, ja lehmiä saa syöttää ja silittää", ohjeistaa maidontuottaja Anu Hämäläinen tottuneesti joukkoa 7-luokkalaisia lypsykarjapihattoon siirryttäessä. Entisen Otavan koulutilan navetassa käy edelleen usein vierailijoita.
Muutama kysymys tulee nuorille mieleen matkalla lehmien joukkoon. "Pureeko ne?" "Onko siellä sonneja?"
Hämäläinen ehtii juuri vastata, kun teinit jo ovat hajaantuneet ihastelemaan lehmiä.
"Eläimet saavat aikaan tämän reaktion. Vaikka navetan ulkopuolella oltaisiin kuinka kovia, eikä voisi vähempää kiinnostaa, täällä sisällä ei mene pitkään, kun jo rapsutetaan ja otetaan kuvia. Vierailun jälkeen Instagram täyttyy selfieistä."
Pienempiä vieraita huvittaa usein vasikoiden karhea kieli ja lehmien iso pissasuihku. Moni haluaa myös syöttää rehua kädestä.
Joskus ryhmillä on mukana ennakkoon laadittuja kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia. Atk-henkisiä saattaa kiinnostaa kovasti lypsyrobotin toiminta, Hämäläinen kertoo.
Tällä kertaa vieraana on biologian valinnaisryhmä Rantakylän yhtenäiskoulusta Mikkelistä.
Tarkoituksena on keskittyä elämyksiin. Ennakkokysymyksiä ei ole, vaan vierailua puretaan myöhemmin keskustelemalla, kertoo opettaja Outi Airaksinen.
"Haetaan käytännön kokemuksia siitä, miten eläimet ovat erilaisia ja millainen on hoitajan suhde eläimiin."
Valinnaiskurssilla on aiempina vuosina muun muassa haudottu kananmunasta tipu. Kanat asuvat nyt Hämäläisten hoitaman lypsykarjanavetan naapurissa, niin sanotussa yhteisökanalassa. Ryhmä vierailee myös siellä.
Samoissa tiloissa on osastonsa myös vuohilla ja lampailla, joista etenkin yksi ottaa vierailusta kaiken irti. Uuhi antautuu kolmen tytön halattavaksi silmät puoliummessa, eikä liikahda mihinkään ennen kuin tyttöjen on kiiruhdettava takaisin koululle lähtevään bussiin.
"Mukavaa vaihtelua", toteaa Iiris Hokkanen.
Se on myös muiden nuorten yleisin kommentti vierailusta. Suurin osa on joskus aiemminkin nähnyt lehmiä, mutta harvoin niitä pääsee yhtä lähelle.
Ainakin Sulo Routaharju tiesi etukäteen, että lehmät lypsetään tällä tilalla robotilla. "Tarkemmin en kyllä sen toiminnasta tiedä", hän pohtii.
"Tädin luona olen hoitanut lampaita. Voisin joskus ehkä ottaa omiakin", mietti Saara Laukkanen.
"Täällä on kiva käydä, vaikka olen käynyt ennenkin", Teeo Pulliainen sanoi vuohiaitauksen vierellä. Hän valitsi biologian lisäkurssin, koska luonnossa liikkuminen kiinnostaa.
Kalastuksesta innostunut Joel Rantala otti paljon kuvia eläimistä. "Aion näyttää niitä ainakin äidille ja siskolle."
"Olen tosi kiinnostunut eläimistä. Kysyin esimerkiksi, mitä ne syövät, miksi joukossa on eri kokoisia ja minkä ikäisiä eläimet ovat", kertoo Aili Jokinen.
Maidontuottajan näkökulmasta vierailuryhmät ovat tärkeää imagotyötä tuotannolle, kertoo Anu Hämäläinen.
Samasta syystä hän päivittää säännöllisesti oman tilansa Facebook-sivuja ja on yhtenä ylläpitäjänä valtavan suureksi kasvaneessa Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta -ryhmässä.
"Jokainen voi omalta osaltaan markkinoida tuotantoa ja näyttää tilan toimintaa."
Hämäläinen kokee, että kotimaisen ruuan arvostus on nousemassa ja tuotannosta puhutaan nykyään taas sopivan suoraan. "Sitä ei esimerkiksi tarvitse kierrellä, että näistä eläimistä tulee joskus lihaa."
Otsikkoa muokattu 31.1. klo 11:35
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


