Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen selasi sonniesitteitä työmatkoilla Helsingissä – jalostus tuotti hedelmää, kun tilalle saatiin ensimmäinen 150-tonnari

Isäntäparin yhteisiin harrastuksiin lukeutuu pappamopoilu. ”Ei riitä, että viljelijä toteuttaa itseään vain lomituspäivinä. Me otamme lomailun kannalta jopa muutaman tunnin kauppareissut.” Kuva: Anne Anttila

Kiuruvetisen Rapakon tilan tuvassa vallitsee levollinen tunnelma.

Isäntäparin, keskustan kansanedustajanakin tunnetun Hannakaisa Heikkisen ja hänen puolisonsa Harri Kärkkäisen arkeen tuo uuden ja suuren ilon toukokuussa syntynyt pikkumies Pentti.

Vauva sinetöi Hannakaisan tulevaisuuden suunnitelmat politiikan suhteen.

"Lapset, lypsykarja ja etäelämä Helsingissä on sen verran haastava yhtälö, että en lähde enää ehdokkaaksi. Minulla on vahva tarve toteuttaa itseäni muutenkin kuin politiikan kautta.”

Politiikasta luopuminen avaa gerontologisena sairaanhoitajana työskenneelle Hannakaisalle uusia ovia luovuuden harjoittamiseen.

"Puupiirissä on syntynyt jakkara ja seuraavaksi teen tarkempaa tuttavuutta moottorisahan kanssa. Lisäksi 14 vuotta sitten häälahjaksi saatu saumuri avataan talven tullen paketista ja otetaan käyttöön. Pienistä asioista syntyy suuria juttuja.”

Tekemisen palo näkyy Heikkisen ja Kärkkäisen kahden robotin maitotilalla. Tilaa kehitetään pitkäjänteisesti ja kestävän kehityksen taktiikalla.

Sukupolvenvaihdos tilalla toteutettiin vuonna 2001 ja pihatto valmistui viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 2007 Heikkinen otti emännän paikan ja viimeisin navettapäivitys tehtiin vuonna 2019. Hyvinvointilaajennus piti sisällään muun muassa lehmien vesipedit, verhoikkunat, tilavan olkipohjaisen poikimakarsinan sekä olkipohjaiset ryhmäkarsinat vasikoille. Pari vuotta sitten tilalla vaihdettiin myös lypsyrobotit, joihin otettiin lisävarusteena sorkkien hoitohuuhtelu.

"Paljon on matkan varrella investoitu. Peltoakin raivattiin yhdessä isän kanssa 90 hehtaarin verran. Siirtyminen parsinavetasta pihattoon vaati yli 100 000 euron edestä maitokiintiöitä”, Kärkkäinen kertoo.

Vaikka kansanedustajana Heikkinen ei ole aina ehtinyt osallistumaan päivittäiseen karjanhoitoon, ajatukset ovat olleet tiiviisti Kiuruvedellä.

"Karjanjalostus on lähellä sydäntäni, joten Helsingissäkin lempiharrastuksiini lukeutui sonniesitteiden selailu. Taustalla on kulkenut aina tuottava ja terve eläin sekä A2-maidon tuotanto. Tällä hetkellä tilan karjasta lähes kaikki ovat A2-lehmiä, mutta matka tähän hetkeen on vienyt kahdeksan vuotta.”

Isäntäparin haaveena on kehittää oman tilan maidosta terveyttä edistävä välipalatuote.

"Tavoitteena on maistuva vaihtoehto, jonka pääraaka-aineena käytettävä maito on homogenoimaton.”

Tuotekehitys on vain yksi osa Rapakon tilan tulevaisuusajattelua.

"Maatalous on verrattavissa pitkän matkan juoksuun. Sitkeys vie eteenpäin, mutta vauhdin kanssa on oltava tarkkana. Nykypäivän tuotannossa tarvitaan tavoitteellisuuden lisäksi myös yhteishenkeä, sillä Suomen tulee säilyttää paikkansa omavaraisena ruoka-aittana”, Heikkinen sanoo.

Rapakon tilalla varaudutaan muuttuviin tilanteisiin tilakohtaisin ratkaisumallein. Pellot pidetään hyvässä viljelykunnossa, huolehditaan ojituksista ja maan rakenteesta. Samalla varmistetaan kasteluveden riittävyys.

"Ranska rutisee kuivuudesta ja ilmiö nousee ylöspäin. Suomessa tulisi lisätä valmiutta ja tietoisuutta eri kastelujärjestelmistä, sillä kasteluveden riittävyys ei ole itsestään selvyys”, Heikkinen huomauttaa.

Keskustan kansanedustajana ja puolueen varapuheenjohtajana toimiva Hannakaisa Heikkinen on tällä hetkellä äitiysvapaalla, mutta ei asetu enää ehdokkaaksi.”Elämäni on täällä, emäntänä Harrin rinnalla.” Kuva: Anne Anttila

Kärkkäinen on velho pellon teossa ja Heikkisellä vastaavasti tarkka karjasilmä.Tällä yhtälöllä tilalla on päästy eteenpäin tuotoksessa.

Hiljattain navetan vanhin lehmä, yhdeksän kertaa poikinut Elixir saavutti 150 000 maitokilon tuotosrajan.

”Lempeän luonteen omaava holsteinrouva on aivan omaa luokkaansa, sinnikäs, elämänhaluinen ja terveutareinen. Vaikka Elixirin jalat ja varsinkaan sorkat eivät ole parasta A-luokkaa, niin loistava syöntikyky ja erityisesti syöntihalu korvaavat pienet miinukset”, isäntäpari listaa.

Ajan haasteista huolimatta Heikkinen ja Kärkkäinen rakentavat tilaansa tulevaisuutta ajatellen.

"Maidontuotanto on meille leipälaji ja omanlaisensa elämänliima. Vaikka työssä on omat vuoristoratansa, meillä nauretaan paljon. Huumorilla on terveyttä edistävä vaikutus ja aina täytyy muistaa, että elämä kantaa katastrofien jälkeen. Lapsille annetaan kuitenkin vapaus tavoitella omia unelmiaan.”