Suomenpienhevonen palvelee hyvin valjakkoajossa
Nöyryys, palvelualttius, työmotivaatio, kestävyys, sitkeys, suoraviivaisuus, kuuliaisuus. Näin kuvaa valjakkoajaja Raisa Takkinen suomenpienhevosia, joilla hän on voittanut Suomen mestaruuksia ja kilpaillut kansainvälisellä tasolla.
Kuva: Satu PitkänenKouvolalainen Raisa Takkinen on kilpaillut valjakkoajossa vuodesta 1996 alkaen. Laji oli tuolloin melko uusi Suomessa.
”Vuonna 1997 aloitin kansallisella tasolla. Silloin voitin jo ensimmäisen Suomen mestaruuden yksiköissä, shetlanninponi Rödmyranilla.”
2000-luvun alussa Takkiselle tuli ensimmäinen suomenhevonen, 142-senttinen Vinsker.
”Se oli ravitaustainen, ja oli aika talkoot, että sille ensin löytyi jarrut. Puhumattakaan muista hienouksista, kuten kokoamisesta vaunujen edessä”, Takkinen nauraa.
Vinskerin jälkeen kaveriksi tuli 11-vuotias ruuna Hipon Rolle, jolla Takkinen kilpailee nyt viimeistä kautta.
”Hyvän valjakkohevosen ominaisuuksia ovat nopeus, nöyryys, notkeus ja näyttävyys. Hyvät liikkeet edellyttävät myös hyvää rakennetta,” Takkinen sanoo.
”Suomenhevosen etuna on juuri nöyryys ja työmotivaatio. Pienhevoset pärjäävät poneja vastaan kansainvälisellä tasolla hyvin. Minkä ne saattavat hävitä kouluradalla liikkeissä, ne maratonosuudella ottavat takaisin kestävyydellä ja selväpäisyydellään.”
Vahvistusta tälle antavat valjakkoajon PM-kisojen tulokset parin viikon takaa. Pienhevosten joukkue Leena Kalalahti / Vuohimäen Havu, Hannu Kalalahti / Hessin Vihtori ja Raisa Takkinen / Hipon Rolle saavutti ponivaljakoissa pronssia.
Hyvä ratsusuunnalle jalostettu suomenhevonen voi pärjätä myös isojen hevosten valjakoissa.
Heidi Sinda kilpaili 2000-luvun alussa Jehun Viimalla MM-tasolla asti voittaen joukkuehopeaa vuonna 2002 ja Pikku Pedolla hän ylsi PM-kisojen neloseksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
