Satovakuutus yleistyy
Satovakuutuksen ottajien määrä Brasiliassa on 2,5-kertaistunut viidessä vuodessa. Silti toissa vuonna vasta 10 prosentilla Brasilian lähes 50 miljoonan hehtaarin viljelyalasta oli satovakuutus. Vakuutus kattoi alle neljä prosenttia viljasadon kokonaisarvosta.
Valtion tukemaa vakuutusta moititaan lähinnä siitä, että se perustuu alueellisiin keskisatoihin. Keskimääräistä paremmin pärjäävien viljelijöiden satoja se ei turvaa.
”Korvaukset pitää maksaa oman keskimääräisen satoni perusteella”, Rodolpho Botelho vaatii.
Brasilialaiseen satovakuuttamiseen perehtynyt amerikkalainen Rick Gibson on samaa mieltä.
”Satovakuutus toimii vain, jos se perustuu tilan todelliseen tuotantohistoriaan.”
Sellaisia tarjoavat monikansalliset yhtiöt. Ne tavoittelevat lähinnä Mato Grosson osavaltion suuria maatalousyrityksiä.
ADM toi oman vakuutuksensa Brasiliaan 2001. Viljelijät ymmärsivät siitä vain hinnan, eivät muuta.
Ensimmäisenä vuotena ADM myi yhden vakuutuksen. Kymmenen vuotta myöhemmin se vakuuttaa yli miljoona hehtaaria.
Valtio maksaa periaatteessa puolet julkisen satovakuutuksen maksuista. Tukimaksut ovat kuitenkin usein myöhässä tai niitä ei makseta lainkaan, maatalousneuvoja ja viljelijä João Schmidt kertoo.
Brasiliassa säädettiin myös uusi laki 2,4 miljardin dollarin katastrofirahastosta. Mitään ei ole kuitenkaan tehty.
USA:ssa sen sijaan liittovaltio maksaa noin 62 prosenttia viljelijöiden vakuutusmaksuista. Järjestelmä kesti yli 10 miljardin euron satotappiot, joita maksettiin viime vuoden satovahingoista. Ja silti rahaa jäi vielä tämänkin satokauden varalle.
MIKE WILSON
Rick Gibson
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
