Maijala herätti kansainvälisenkiinnostuksen suomenlampaaseen
Kymmenittäin asiantuntijamatkoja maailman eri kolkkiin, yli 150 puhetta kansainvälisissä seminaareissa, useita julkaisuja sekä valtavasti työtä ja intohimoa lampaiden, hevosten, lehmien ja siipikarjan jalostukseen.
Näin voisi kuvailla huomenna lauantaina 85 vuotta täyttävän kotieläinjalostuksen emeritusprofessori Kalle Maijalan ansiokasta uraa.
Maijala on toiminut professorina Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) ja Helsingin yliopistossa sekä tutkijaprofessorina Suomen Akatemiassa. Hänen työnsä kotieläinjalostajana on saanut huomiota ja arvostusta myös kansainvälisesti.
Kansainvälistä kuuluisuutta Maijala on saanut etenkin hedelmällisyyden tutkijana. Hänen ansiostaan suomenlampaan sikiävyys tunnetaan maailmanlaajuisesti.
”Monelle koira on kontaktieläin, mutta minulle sellainen on ollut lammas”, Maijala sanoo.
”Tulin kerran melkein vahingossa möläyttäneeksi, että uuhi voi saada 4–5 karitsaa ja hoitaa ne onnistuneesti. Sitten suomenlammasuuhia haluttiinkin jo ostaa 40 maahan.”
Juuri lammas on kuljettanut Maijalaa puhumassa eri puolella maailmaa seminaareissa, joita eläkeläinen nyt muistelee suurella lämmöllä.
”Minun ikäluokkaani ei kutsuttu vielä sotaan, joten olen halunnut palvella kotimaata pitämällä Suomea esillä maailmalla.”
Maijalan sydäntä lähellä ovat läpi pitkän uran olleet myös maito, suomenhevonen ja alkuperäisrotujen säilytys.
Työ geenivarojen säilyttämiseksi alkoi 1970-luvulla, mistä lähtien Maijala oli tiiviisti mukana kehittämässä Euroopan alkuperäisrotujen geenivarojen säilytysmenetelmiä.
Vielä 80-vuotisjuhlansa korvilla viisi vuotta sitten emeritusprofessori puolusti tiukasti Sukevan kyyttöjä ja etsi niille uusia sijoituspaikkoja.
Maijala on iloinen, että aikoinaan hänen oppilaanaan ollut MTT:n professori Juha Kantanen jatkaa työtä alkuperäisrotujen puolesta.
”Tuntuu, että suhtautuminen alkuperäisrotujen säilytykseen on muuttunut myötämielisemmäksi.” Pohjois- ja itä-suomenkarjan tilannetta hän kuitenkin pitää haastavana.
Maijala toteaa, että geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää kansantajuista tiedottamista säilytyksen merkityksestä ja menetelmistä.
Hänen mukaansa säilytystyön kustannuksia voidaan alentaa käyttämällä alkuperäisrotuisia eläimiä tuotannossa.
Maijala käy edelleen silloin tällöin alan seminaareissa ja lukee aktiivisesti lehtiä. Tärkeä harrastus on laulu.
Pääosan emeritusprofessorin ajasta on viime vuosina vienyt laajojen muistelmien kokoaminen. Osa muistelmista julkaistaan seminaarin yhteydessä teoksessa Monien kotieläinlajien geenisäilytystä Suomessa ja maailmalla.
Kirjasta selviää, miksi Kangasalla kasvaneesta musikaalisesta maatilan pojasta tuli maailman kuulu genetiikan professori.
Kaiken takana oli kotitilalla kasvanut nöyräluonteinen suomenhevosori Sasu, jonka kautta Maijala tutustui kotieläinjalostukseen ja innostui opiskelemaan alaa vuonna 1949.
Hevoset säilyivät mukana pitkään. Vielä 50 vuotta myöhemmin Maijala toimi Suomen Työhevosseuran puheenjohtajana.
TERHI TORIKKA
Kalle Maijalan
85-vuotisjuhlaseminaari:
Kotieläinten geenisäilytys
Suomessa ja Maailmalla,
Tiedekeskus Heurekassa Vantaan Tikkurilassa 25.5.2012 klo 13-18.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
