Suurin osa rehuista säilötään hapoilla, muita kemiallisia aineita käytetään vähän

Säilöntävarmuuden lisäksi eroja on eri säilöntäaineiden hinnoissa. Kuva: Markku Vuorikari

Yli kolme neljännestä kotimaisesta säilörehusta säilötään muurahaishappopohjaisilla aineilla, joista suuri osa on perinteisiä AIV-happoja.

Lisäksi käytetään erilaisia bakteeripohjaisia biologisia säilöntäaineita. Kemiallisia säilöntäaineiden osuus on vielä vähäinen.

Valmista rehutonnia kohden käytetyn säilöntäaineen käyttökustannus on hapoilla noin 5–8 euroa, biologisilla 1–3 euroa ja kotimaisilla kemiallisilla noin 3 euroa. Kustannusten suuruuteen vaikuttaa käytetty valmiste ja sen käyttömäärä.

Happojen etuna on, että ne toimivat nykyisen tiedon mukaan markkinoilla olevista säilöntäaineista varmimmin märissä korjuuolosuhteissa.

Happo laskee rehun pH:ta, mikä estää haitallisia mikrobeja lisääntymästä ja pilaamasta rehua.

Onnistuneesti hapolla säilötyssä rehussa mikrobitoiminta estyy. Rehussa ei elä sokereita ravinnokseen käyttäviä bakteerikantoja, toisin kuin biologisessa säilönnässä. Sokerit säästyvät ja rehun ravintoarvo säilyy.

Happo säilyttää Valion asiantuntija Laura Nyholmin mukaan rehun ruokinnallisen arvon ja syöntipotentiaalin muilla tavoin säilöttyjä rehuja paremmin.

Etuna biologisiin aineisiin verrattaessa on myös se, että ylijäämähappo säilyy hyvin.

Syövyttävinä aineina happoja on käsiteltävä varoen. Kudosvaurioiden lisäksi aineet kuluttavat konekalustoa. Ongelmia voidaan vähentää käyttämällä suojavarusteita ja pesemällä kalusto huolellisesti.

Biologinen rehunsäilöntä perustuu säilöntäaineen sisältämiin maitohappobakteereihin, joiden aiheuttama maitohappokäyminen laskee rehun pH:ta. Tämä estää haitallisia mikrobeita lisääntymästä.

Bakteeripohjaiset säilöntäaineet eivät happojen tapaan ole haitallisia ihmisille tai koneille. Lisäksi laimennettava tehoaine on logistisesti helppo käsitellä, De Lavalin Elisa Vettenranta kertoo.

Maitohappobakteerit kuluttavat säilönnän aikana jossain määrin rehun sokereita. Säilöntävarmuus ei märässä rehussa yllä happojen vastaavaan.

Kemiallisten säilöntäaineiden teho perustuu suoloihin, jotka tukevat rehun omien maitohappobakteerien toimintaa. Näiden bakteerien aikaansaama maitohappokäyminen laskee rehun pH:ta mikä estää haitallisten mikrobien lisääntymisen. Suolot myös ehkäisevät mikrobitoimintaa itsessään.

Suolaliuokset ovat Keski–Euroopassa laajalti käytössä, ja ovat biologisten säilöntäaineiden tavoin koneille ja kuljettajille haitattomia.

Kemialliset säilöntäaineet ovat biologisia toimintavarmempia, sanoo Finlacticin Jaakko Laine.

Happojen tavoin suolaliuos on heti käyttövalmis ja säilyy hyvin seuraavaan satokauteen.

Kotimaisia vertailuja kemiallisten säilöntäaineiden toimivuudesta suhteessa muihin ratkaisuihin on vielä vähän.

Onnistunut säilörehusato on yksi nautatilan toiminnan tärkeimmistä tekijöistä. Oleellisinta säilörehussa on sen hyvä säilyvyys ja ruokinnallinen laatu. Tärkeää on myös menetelmän kustannustehokkuus ja vaivattomuus.

Käytetystä aineesta riippumatta säilörehun onnistumisen keskeisin kriteeri on laadukas hyvällä säällä korjattu nurmi.

Jutun otsikkoa muutettu 29.6.2020 ja lisätty sana muita.

Lue lisää:

Ensimmäiset säilörehut siilossa Nurmijärvellä