Uusi-Seelanti varautuu teurastamaan 120 000 nautaa – Suomessa riittää koko ketjun yhteistyö

Mycoplasma bovista esiintyy sekä lypsy- että lihakarjalla. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Uudessa-Seelannissa utare- ja hengitystietulehduksia aiheuttavasta mycoplasma bovis -bakteerista halutaan eroon. Tavoitteen saavuttamiseksi maassa on teurastettu jo 45 000 lypsy- ja liharotuista eläintä. Bioturvallisuusyksikkö on varautunut jopa 120 000 naudan teurastamiseen.

Maan hallitus ja bioturvallisuusyksikkö linjasi toukokuussa rajusti: jos tilalla tavataan bakteerin aiheuttama tulehdus yhdelläkin eläimellä, kaikki karjan eläimet teurastetaan. Kustannusten korvaamiseksi on varattu kymmenien miljoonien dollareiden budjetti.

M. bovis voi säilyä eläimessä piilevänä pitkään, minkä vuoksi oireettomia taudinkantajia on mahdoton identifioida.

Suomessa tautia tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Sen leviämisen estämiseksi perustettiin vastustusohjelma vuonna 2013.

Suuresta taloudellisesta ja eläinterveydellisestä vaikutuksestaan huolimatta M. bovis ei ole virallisesti vastustettava tauti. Sen vastustus perustuu vapaaehtoiseen vastustusohjelmaan, yhteisiin ohjeisiin ja koko nautaketjun valveutuneisuuteen.

M. bovis aiheuttaa monikirjoisia oireita. Se ilmenee muun muassa utare-, hengitystie-, korva- ja niveltulehduksina.

Suomessa suurten laumojen joukkoteurastuksiin ei ole lähdetty. Leviäminen on pystytty estämään koko ketjun valveutuneisuudella.

Vastustusohjelmaan kuuluu tällä hetkellä 487 tilaa, sekä lypsykarja- että emolehmätiloja. Mukana on jalostuseläimiä myyviä tiloja, näyttelynharrastajia sekä lopettavia tiloja, jotka haluavat parantaa myyntimarkkinoitaan.

Vastustusohjelman A-tasoa, eli tautivapaata tasoa ei vaadita muualla kuin eläinnäyttelyssä ja lihakarjan puhdasrotukasvattamoissa, mutta monet eläimiä ostavat tilat vaativat todistuksen.

Erja Tuunainen Eläinten terveys ry:stä toteaa trendin olevan alaspäin.

"Vuonna 2016 positiiviseksi todettuja tiloja oli yhteensä 60, kun tänä vuonna tautia on todettu vain 20 tilalla. Kehitys on positiivinen ja tiloja on puhdistunut bakteerista", hän toteaa.

Utaretulehduksina esiintyvä M. bovis saadaan usein kiinni maitonäyteviljelyssä, joka on Suomessa aktiivista. Tieto tartunnasta lähtee eläinlääkärille, joka yhdessä tilallisten kanssa käynnistää saneeraus- ja vastustusohjelman.

Saneerausohjelmassa noudatetaan yhteisiä ohjeita, joihin liittyvät muun muassa välitysvasikka- ja teuraseläinohje, sairastuneiden lehmien poistaminen ja eläinten uudelleenryhmittely. Eläimistä otetaan sekä sierainlima- että maitonäytteitä aktiivisesti, ja kun tilalta on otettu kolmet puhtaat näytteet, se palaa takaisin kansalliselle tasolle.

Suomen vastustusohjelma oli ensimmäinen M. bovista vastaan kehitetty vastustusohjelma. Useissa maissa M. boviksen vastustamiseksi ei tehdä mitään, se tiedostetaan mutta sitä ei sen suuremmin vastusteta. Nyt kuitenkin sekä Uusi-Seelanti että Ruotsi ovat konsultoineet Suomea vastustusohjelman kehittämisessä.

Tehokkain keino taudin leviämisen ehkäisemiseksi on vastuullinen eläinliikenne. Eloeläimiä tulisi ostaa vain puhtailta tiloilta ja vaatia ETT:n terveystodistus ennen eläinten siirtoa.

Mikäli karjanomistaja epäilee tilallaan M. bovista, on syytä konsultoida asiassa eläinlääkäriä. Suomen tilanne ei puhdistu piiloutumalla, vaan koko ketjun yhteistoiminnalla.