Vauhdikas laji vie äidin vapaa-ajan

Susanna Tauriainen auttaa Topiakselle varusteet päälle. Aseenkantajana äiti vastaa varustehuollosta, kisojen kuvaamisesta ja matkajärjestelyistä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kun MTK:n koulutusjohtaja Susanna Tauriainen vaihtaa vapaalle, hänestä tulee manageri, matkatoimisto, varustevastaava, kuljettaja, valokuvaaja ja ennen kaikkea kannustaja.

Hän elää lastensa miekkailuharrastuksen tahtiin. Lajin sisällä avustajaa kutsutaan aseenkantajaksi.

Viikonloput vierähtävät kisoissa ympäri Eurooppaa ja joskus sen ulkopuolellakin. Eksoottisimpia kisapaikkoja lienee olleet Jerusalem ja Uzbekistan.

"Siinä lasten puolesta jännittäessä työasiat unohtuvat kokonaan", Tauriainen hymyilee työhuoneessaan Maalaistentalossa Helsingissä. Seinällä on kuva, jossa 18-vuotias tytär Sofia kannattelee ylpeänä isoa pokaalia.

Kolminkertainen Suomen mestari Sofia on parhaillaan maajoukkueleirillä Puolassa. Pari vuotta nuorempi Topias treenaa kotona fysiikkavalmentajan kanssa.

Fysiikkavalmentajan ja urheiluhierojan lisäksi molemmilla lapsilla on omat miekkailuvalmentajat. Heidän kaikkien aikatauluja Tauriainen sovittelee yhteen.

Harrastus on vienyt paljon rahaa, sillä tukea on saatavilla vasta aikuisena. Nyt Sofia on valittu olympiakomitean tukiurheilijaksi, joten toiveet apurahasta ovat korkealla.

Syksyllä kisarumba käynnistyy jälleen ja aseenkantajalle riittää vientiä.

"Kaunas, Krakova, Budapest, Dijon, Laupheim, Kööpenhamina ja Burgos", Tauriainen luettelee tulevan kauden etappeja.

Hän laskeskelee, että kuukaudessa keskimäärin kolme viikonloppua kuluu reissussa. Ainoa vapaa viikonloppu menee akkuja ladatessa.

Tauriainen kuulostelee herkällä korvalla lasten jaksamista. Lukio yhdistettynä ammattimaiseen urheiluun aamuin illoin vaatii kovaa puurtamista ja aikataulutettua elämää. Silti kumpikin haluaa ehdottomasti jatkaa miekkailua.

Laji on fyysisesti rankka, vaikka ottelut kestävät vain joitakin minuutteja.

Aseenkantajalle vaativin osuus on seurata vierestä lasten tappioita ja pettymyksiä. Toisaalta myötäeläminen on juuri se suola, joka irrottaa mukavasti arjesta. Usein Tauriainen jännittää kameran linssin läpi, sillä hän myös kuvaa kisoja Espoon miekkailijoille.

Suomessa olympialajinakin tunnettua kalpamiekkailua harrastaa noin 2 000 ihmistä.