Luomulehmät yhtä terveitä kuin tavanomaiset
Suomalaisten luomulypsylehmien terveys ei eroa tavanomaisessa tuotannossa olevista lehmistä.
Yleisimpiä eläinlääkärin hoitoa vaatineita sairauksia ovat kummassakin tuotantotavassa utaretulehdukset ja hedelmällisyysongelmat, ilmenee agrologiopiskelija Katri Paakin joulukuussa valmistuneesta opinnäytetyöstä.
Lääkkeiden käytön rajoituksista huolimatta utaresairauksia ei ollut luomutiloilla enempää kuin muilla maitotiloilla.
Utaretulehdusten hoitoon ja kivun lievitykseen käytettiin usein kotikonsteja, kuten tihennettyä lypsyä.
Eläinten riittävä seleenin saanti ei juurikaan ollut ongelma tiloilla.
Hämeen ammattikorkeakoulusta valmistuneen Paakin selvityksen mukaan luomulypsylehmien ruokinta on monipuolista ja karkearehuvaltaista.
Laitumen ja säilörehun lisäksi käytetään väki- ja valkuaisrehuja. Lähes puolet tiloista käytti ruokinnassa härkäpapua ja hernettä, yli puolet rypsiä.
Luomukarjojen väkirehuprosentti on keskimäärin 30 ja tilojen rehuomavaraisuus noin 86 prosenttia. Luomulainsäädännön vaatimuksia noudatettiin tiloilla pääsääntöisesti hyvin.
Paakki selvitti luomumaitotilojen käytänteitä ja tuottajien kokemuksia elintarviketurvallisuusvirasto Eviran toimeksiantona.
Selvitys tehtiin kyselyllä, joka lähetettiin kaikille Suomen 147 luomumaitotilalle keväällä 2012. Tiloista vajaa 40 prosenttia vastasi kyselyyn.
Vastanneet tilat olivat suuria. Keskimääräinen peltopinta-ala oli yli sata hehtaaria ja keskilehmäluku 40.
Tilojen keskituotos oli 7 803 kiloa ja keskipoikimakerta 2,77.
Tulosten perusteella luomulypsylehmien määrä ja tuotostaso ovat nousussa, joten luomumaidon kysyntään pystytään vastaamaan jatkossa yhä paremmin.
Tuotantoa pyrkii laajentamaan 24 prosenttia tiloista. Lähes sama määrä aikoo lopettaa tuotannon, mutta lopettavat tilat ovat keskiarvoa pienempiä.
Tuottajat olivat pääosin tyytyväisiä luomumaidontuotantoon ja sen valvontaan.
Luomuketjussa olisi tehostettavaa etenkin sonnivasikoiden kasvatuksen osalta.
Valtaosa luomumaitotilojen sonnivasikoista päätyy jatkokasvatukseen tavanomaisille tiloille.
Selvityksen mukaan vain 19 prosenttia tiloista sai sonnivasikkansa aina luomukasvatukseen tai kasvatti ne itse. Joskus sonnivasikan luomukasvatukseen sai yhdeksän prosenttia tiloista.
Ternivasikkaiässä jatkokasvatukseen lähtevä sonnivasikka päätyy todennäköisesti tavanomaiselle tilalle.
Luomussa vasikka pitäisi ruokkia täysmaidolla vähintään kolmen kuukauden ikään asti. Se on lähes mahdotonta jatkokasvatustilalla, jolla ei ole lypsykarjaa. TERHI TORIKKA
Opinnäytetyö on
kokonaisuudessaan luettavissa Theseus-verkkokirjastossa:
https://publications.theseus.fi/
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
