Varsinais-Suomi on Suomen vilja-aitta – puhdasta viljaa riittää maailmallekin

Syksyllä kylvetty ruis on kasvanut komealle oraalle. Tuomas ja Satu Levomäen toiveissa on ensin pikku pakkanen ja sen jälkeen huhtikuuhun säilyvä lumipeite. Kuva: Kari Salonen

Varsinais-Suomi on Suomen vilja-aitta. Kantar TNS Agrin laskelman mukaan viljan myyntituloista 22 prosenttia tulee Varsinais-Suomesta. Toisena on Uusimaa, jossa koko maan viljatuloista kertyy 12 prosenttia.

Viljanviljelyn keskittymiseen Varsinais-Suomeen löytyy monia syitä, kertoo loimaalainen viljelijä Tuomas Levomäki.

Alueella on isot aukeat viljavia peltoja ja viljelyyn löytyy osaamista sekä perinteitä. Varsinais-Suomeen on myös keskittynyt viljaa jalostavaa teollisuutta sekä rehua tarvitsevaa sika- ja siipikarjataloutta.

Suoralta kädeltä Levomäki luettelee lähialueeltaan kuusi suurta viljan ostajaa. Myöskään Uudellemaalle tai Hämeeseen ei ole tavattoman pitkä matka. Viljan hinnasta riippuu kuinka kauas sitä kannattaa myydä ja kuljettaa.

Viljan vienti ulkomaille on tärkeä kanava, jatkossa todennäköisesti ja toivottavasti entistä merkittävämpi.

Uusia tarpeeseen tulleita tekijöitä viljamarkkinoilla on viljelijöiden osuuskunta ViljaTavastia sekä verkkopalvelu Viljatori.

Tuomas Levomäki viljelee puolisonsa Satu Levomäen kanssa 218 hehtaarin tilaa. Päätuotantosuunta on elintarvikeviljojen viljely, mutta tilalla on myös 80 emakon sikala.

Sikala tuli osaksi tilaa, kun Levomäet vuokrasivat Loimaan koulutilan pellot ja rakennuksia vuonna 2005.

Tilalla viljellään vuosittain noin kahdeksaa eri kasvia, jotta viljelykierto on monipuolinen ja siten viljelyn sekä talouden riskit pienemmät.

Suurimmat pinta-alat on leipävehnällä ja mallasohralla. Niiden lisäksi viljellään ruista, suurimokauraa, rapsia, ruokahernettä, kuminaa ja pellon kasvukuntoa ylläpitäviä nurmia.

Suurimmaksi osaksi sato päätyy kotimaiseen mylly- ja mallasteollisuuteen. Vientiinkin tilalta usein lähtee viljaa. Suomalainen kumina menee lähes kokonaan muihin maihin.

Levomäet näkevät viljanviljelyn tulevaisuuden valoisana, vaikka tällä hetkellä maataloudessa on vaikeuksia.

"Suomalainen ruoka on puhdasta ja valvotun tuotantoketjun tuote. Ruokaskandaalien koettelemassa maailmassa puhtaalle ruualle on varmasti kysyntää ja arvostusta", Tuomas Levomäki pohtii.

Vienti vaatii kuitenkin ponnisteluja. Parasta olisi viedä pitkälle jalostettuja elintarvikkeita eikä bulkkiviljaa.

Vielä korkeatasoisen ruuan arvostus ei viljelijöiden tilipussissa näy. Kesän kuivuus rokotti monien tilojen tulosta entisestään.

Kuivuus jätti Levomäillä viljasadon noin puoleen normaalista. Rapsin sänkeen suorakylvetty herne ylsi normaalisatoon.

Suorakylvö ja mahdollisimman vähäinen maanmuokkaus on osoittautunut Levomäkien tilalla toimivaksi menetelmäksi.

Kustannukset ovat siten pienemmät ja satotasot ovat olleet hyviä. Viljojen tautiaineiden käyttötarve on ollut pitkään suorakylvetyillä pelloilla vähäistä. Kyntö on vielä pienessä määrin ollut mukana muokkausvalikoimassa.

Tilan kehittämisessä keskitytään korkean laadun tuottamiseen.

Peltojen kasvukuntoa pyritään parantamaan ja suunnitelmissa on muun muassa yhteistyö karjatilojen kanssa, jotta maan kasvukuntoa parantaville nurmille saadaan hyötykäyttöä.

Peltoalan lisäämistä ei ole nähty taloudellisesti järkeväksi.

Sikalan laajentamistakin on menneinä vuosina pohdittu, mutta se olisi nostanut tuottajien harteille kasaantuvat taloudelliset riskit niin korkeiksi, että investointia ei koettu kestäväksi. Nykyinen koko on osoittautunut tilalle sopivaksi.

Kustannusten pienentämiseksi yksi vaihtoehto voi olla koneiden vuokraus ja niiden omistamisesta luopuminen.

Sesonkiaikaan tilalla tarvitaan kolmea traktoria, mutta muulloin riittäisi kaksikin. "Vai pärjäisiköhän vain yhdellä omalla traktorilla", isäntä miettii.

Lannanlevitys ja olkien paalaus tilalla on ulkoistettu.

Varsinais-Suomi pysyy Suomen vilja-aittana jatkossakin, Levomäet uskovat.

Kasvivalikoimat maakunnan pelloilla todennäköisesti laajenevat. Herneelle ja öljykasveille esimerkiksi on kysyntää.

Ilmastonmuutos voi lisätä maailmalla suomalaisen ruuan kysyntää ja parantaa viljelyoloja pohjoisessa. Toisaalta viime kesien äärisäät eivät lupaa helppoja kasvukausia, Tuomas Levomäki pohtii.