Viljelijät tuskastuvat pinta-alojen jatkuvaan aarileikkiin

Aarileikki jatkuu. Joka toinen tila sai uudet kartat tukihakemuksen mukana, kun ainakin yhden lohkon ala on muuttunut viime vuodesta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Lapualainen maanviljelijä Heikki Peltola antoi muutama vuosi sitten kasvot peltolohkojen pinta-alojen mittaukselle ja jatkuvalle alojen muuttumiselle.

Peltolan tila osui tilan täysvalvontaan kolmesti, vuosina 2008, 2009 ja 2010, jolloin kaikki lohkot käytiin aina läpi.

Pinta-alarumba ei kuitenkaan loppunut. Vuosi sitten yhdeksän pellon ala muuttui.

Pääsiäisen edellä posti toi taas uudet kartat ja nyt aloihin oli tehty korjauksia peräti 13 lohkolla eli enemmän kuin koskaan ennen. Kymmenellä lohkolla ala pieneni ja kolmella kasvoi.

Peltola ottaa esimerkin Perävainio-nimisestä lohkosta. Vuonna 2011 sen pinta-alasta nipistettiin aari. Nyt ala kasvoi 11 aaria, vaikka mitään muutoksia ei ole pellolla tehty.

”11 lisäaaria ei varmasti pidä paikkaansa, kuten ei toisesta lohkosta pois napattu 10 aariakaan.”

Peltolan mielestä aarileikki on mennyt älyttömyyksiin. Tuntuu, että byrokratiaa paisutetaan tarkoituksella, jotta virkamiehille riittää tekemistä. Ja rahaa palaa täysin hukkaan.

Itse asia ei ole kovin suuri, mutta se koetaan hirveän kiusalliseksi. Viljelijä vastaa pinta-alan oikeellisuudesta. Jos alat hyppivät vuodesta toiseen, mihin viljelijä voi luottaa ja mitä pinta-alaa tulisi käyttää, Peltola kyselee.

Viljelijän kannalta olisi eduksi, jos alat voitaisiin sopia ja lukita edes muutamaksi vuodeksi yhdessä maataloushallinnon kanssa.

Peltolan tilalla on täystarkastusten yhteydessä käyty kaikki lohkot kolme kertaa lävitse. Hän luottaa tarkastajien tilavalvonnoissa saamiin aloihin enemmän kuin peltoja karttojen perusteella digitoiviin, jotka eivät ole koskaan pellolla käyneet.

Peltola suosittelee viljelijöitä vaatimaan pinta-alamittausta, jos alat ovat muuttuneet.

Tarkastusta on turha pelätä, vaikka se tuntuu olevan monelle aikamoinen peikko, Peltola sanoo. Hän aikoo ilmoittaa viime vuonna käytetyt ja kolmesti paikalla mitatut alat tukihaussa.

MTK:n toinen puheenjohtaja Mauno Ylinen on saanut jonkin verran yhteydenottoja sen jälkeen, kun uudet digitoidut kartat ja pinta-alat tulivat postissa viljelijöille.

Ylistäkin tilanne ärsyttää. Hirveästi laitetaan resursseja peltojen mittaamiseen, vaikka peltojen rajat muuttuvat harvoin. Ei alan silloin pitäisi paljon muuttua.

Valvonnat hyväksytään, samoin digitoinnit, mutta nykyinen järjestelmä luo liikaa epävarmuutta, Ylinen ärähtää.

Hän ymmärtää viljelijöitä, jotka kokevat tilanteen hirveän rasittavaksi.

Tukihakemus halutaan täyttää oikein, mutta mitä lohkon alaa pitäisi käyttää, jos hallinnolta saatu ala elää koko ajan.

Viljelijälle on se ja sama, onko pinta-ala 10,20 tai 10,22 hehtaaria, kunhan hän voi luottaa siihen, että ala pätee valvonnassa, Ylinen toteaa.

Pikkumuutokset aiheuttavat myös paljon turhaa työtä, kun uusia aloja joudutaan viemään tietokoneelle ja papereihin.

Ylisen mielestä pinta-alojen mittaamisessa pitäisi päästä siihen, että alat sovitaan yhdessä hallinnon kanssa. Kun muutoksia tulee, viljelijä vastaa korjauksen ilmoittamisesta hallinnolle.

VEIKKO NIITTYMAA

Avaa artikkelin PDF