Maatilat tarvitsevat investointejakasvavan väestön ruokkimiseen
Uusia rahoituskeinoja kokeillaan kolmeen tänä vuonna alkavaan maataloushankkeeseen Afrikassa. Ne kaikki liittyvät maissiin. Kuvassa on omatarvemaissin tuotantoa Mosambikista. Laura Ihalainen Kuva: Viestilehtien arkistoMaailman ruuantuotannon kehittämiseen lasketaan tarvittavan kymmenen dollaria yksityistä rahaa jokaista nykyistä julkisista varoista käytettyä dollaria kohden.
Vaikka tavoitteena on ensi sijassa saada käyttöön rahoituskeinoja kehitysmaiden ruuantuotannon lisäämiseen ja ruokahuollon laadun parantamiseen, löytää YK:n elintarvikejärjestön FAO:n politiikka- ja kehitysohjelmaosaston johtaja Richard China yhtymäkohtia myös länsimaiden verovaroin tuettuun maatalouteen.
”Me olemme liian tottuneita vaatimaan julkista tukea esimerkiksi satovahinkojen korvaamiseen”, hän huomauttaa.
”Kehitysmaissa tähän ei yksinkertaisesti ole varoja, mutta ruuantuoannon ongelmat ovat vielä syvempiä. Esimerkiksi jos sadot vakuutettaisiin kuivuuden varalta, vakuutus voisi auttaa viljelijöitä säilyttämään lehmät eikä niitä tarvitse myydä seuraavan vuoden siementen ostoa varten.”
Lehmien ansiosta lapset saavat maitoa eikä jouduta kalliiseen kierteeseen, joka aiheutuu puutteellisen ravitsemuksen ja siitä aiheutuvien terveysongelmien torjumisesta.
Kuukausi sitten valmistuneessa raportissa ehdotetaan useita eri keinoja, joilla voidaan kerätä yksityistä rahoitusta julkisen kehitysavun tueksi.
Tällainen olisi mainittujen satovahinkovakuutusten lisäksi esimerkiksi sadon säilöminen julkisiin varastoihin niin, että sitä voi käyttää lainojen vakuutena.
Lisäksi rahoitusta pyritään kokoamaan erilaisten julkisen ja yksityisen sektorin yhteisesti perustamien erityisrahastojen kautta.
Osaa työkaluista käytettäisiin teollisuusmaissa, jotka osallistuisivat siten kehitysmaiden auttamiseen.
Afrikan unionin kehitysohjelman (Nepad) edustaja Mariam Sow Soumare painotti kokouksessa, että jos teollisuusmaiden ja suurten kehittyvien talouksien G20-maissa asetettaisiin 0,1 prosentin lannoitevero, sen tuotoilla kustannettaisiin viidennes Saharan eteläpuolisten maiden lannoitteiden tarpeesta.
Alueella käytetään vähiten lannoitteita maailmassa: vain yhdeksän kiloa hehtaarille vuodessa, kun teollisuusmaissa keskiarvo on 140 kiloa. Nepadin tavoitteena on viisinkertaistaa lannoitus kymmenessä vuodessa.
Osa keinoista olisi kehitysmaiden sisäisiä toimia. Chinan mukaan terveyden kannalta huonoihin elintarvikkeille ja virvokkeille tulisi harkita haittaveroja. Ylipaino on länsimaisen roskaruuan levitessä lisääntymässä nopeasti myös kehitysmaissa.
Suurin mahdollisuus on kehitysmaiden siirtotyöväestössä. Heitä työskentelee varsinkin teollisuus- ja arabimaissa, josta heidän on arvioitu lähettävän vuosittain kotiin sukulaisille noin kaksi ja puoli kertaa enemmän rahaa kuin, mitä näihin maihin kulkee virallisen kehitysavun kautta.
”Ulkomailla työskentelevien sukulaisten lähettämät varat käytetään kuitenkin pääosin asuntojen ostoon sekä muuhun kodin tärkeään kuluttamiseen”, Richard China toteaa.
”Maatilojen investointeihin sukulaisten rahoja heruu vähän. Korkeintaan niillä ostetaan muutama vuohi tai kana lisää.”
YK:n alainen maatalouden kehitysrahasto (IFAD) on aloittanut Yhdysvaltain maataloushallinnon (USDA) kanssa kokeilun, jossa luodaan järjestelmä siirtolaisten rahoituksen kanavoimiseksi joukkovelkakirjojen muodossa maatilojen käyttöön.
Kokeiluhankkeet, joissa testataan yksityisen rahoituksen eri muotojen yhdistämistä viralliseen kehitysapuun sekä Maailmanpankin lainoitukseen, pyritään saamaan alkuun jo tänä vuonna. Kaikki kolme liittyvät ravitsemuksellisesti tärkeään maissiin Afrikassa.
Keniassa pienviljelijät rakentavat tilavarastoja, Sambiassa kokeillaan vitaminoidun maissin viljelyä ja Nigeriassa puolestaan viljellään muuntogeenistä maissia, joka kestää homemyrkkyjä. Homemyrkkyjen on todettu olevan yhteydessä syöpään sairastumiseen varsinkin aliravitsemuksesta kärsivien ihmisten keskuudessa.
Ruokaturvaraporttia pidettiin keskiviikon kansainvälisessä kokouksessa muutoin hyvänä, mutta jatkotyöhän kaivattiin lisää painotusta ravitsemukseen maatalouden tehostamisen lisäksi.
Richard Chinan mukaan yksinkertainen asia olisi käyttää tällaisia varoja kouluruokailun järjestämiseen.
”Sillä olisi kolme erinomaista seurausta. Lapset syövät kunnon aterian kerran päivässä, vanhemmat lähettävät lapsensa kouluun hyvän ruuan vuoksi ja paikalliset tilat löytävät tuotteilleen varman markkinan.”
Brasilian esimerkki osoittaa, että nälänhätää voidaan vähentää systemaattisella työllä, China sanoo.
Köyhien määrä on vähentynyt 35 miljoonalla vuoden 2003 jälkeen, vaikka väestö on samaan aikaan kasvanut lähes viidenneksen.
KAIJALEENA RUNSTEN
Englanninkielinen raportti Innovative financing for agriculture, food security and nutrition löytyy verkkosivulta www.leadinggroup.org.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
