Härkäpapu, ruis ja öljykasvit pärjäsivät
Viljatilojen viime vuoden tulos on synkkä jo toista vuotta peräkkäin. Kevätviljat tekivät tappiota keskimäärin 80–220 euroa hehtaarilta.
Tärkein syy on hinta: Viime syksynä viljan hinnat laskivat 20–50 euroa tonnilta verrattuna syksyyn 2013. Tuotantokustannukset pysyivät lähes ennallaan.
Tulokset on laskettu Pro Agrian viljelyn kehittämisryhmien tuloksista.
Ruis pärjäsi kevätviljoja paremmin. Sen tulos oli noin 100 euroa hehtaarilta plussan puolella ja viljoista paras.
Keskiarvot eivät kerro kaikkea. ”Paras neljännes tiloista saavutti kaikilla kasveilla voitollisen tuloksen. Niillä sato oli noin 600 kiloa hehtaarilta keskimääräistä parempi ja kustannukset 90 euroa hehtaarilta pienemmät”, palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen Pro Agria Keskusten liitosta kertoo.
Parhaimman kannattavuuden saavutti härkäpapu, jonka 3 000 kilon hehtaarisato johti 180 euron nettovoittoon hehtaarilta.
Kevätrapsi pääsi sadan euron nettovoittoon ja kevätrypsikin 1 500 kilon hehtaarisadolla niukasti plussan puolelle.
Eniten tappiota, 200 euroa hehtaarilta, teki kaura 3 700 kilon hehtaarisadolla ja 128 euron tonnihinnalla.
Myös kevätvehnän taloudellinen tulos oli monille pettymys, jos sen laatu romahti elokuun sateissa ja sato päätyi kaikista panostuksista huolimatta rehuksi.
Rehuvehnän hinta oli syksyn aikana noin 40 euroa tonnilta heikompi kuin leipävehnän. Tämä pienensi esimerkiksi 30 hehtaarin vehnäalan satotuottoja noin 5 000 euroa.
Nettovoittoa laskettaessa satotuotoista ja tuista on vähennetty pois kaikki kustannukset mukaan lukien työ ja kiinteät kulut.
”Pelkkiin kevätviljoihin pohjautuva viljelystrategia sisältää tämän hetken markkinatilanteessa paljon riskejä”, Peltonen sanoo.
”Viljelyn monipuolistamisella, jossa viljelykierrossa on kevätviljojen lisäksi syysmuotoisia kasveja sekä öljy- ja palkokasveja, tasataan sato- ja hintariskejä.”
Peltonen korostaa, ettei viljantuotanto lyö leiville vain keskisatoja tuottamalla. ”Viljely vaatii nyt oikeasti satsaamista niin, että pelloilta saadaan kunnon satoja.”
Nykyisillä hinta- ja kustannussuhteilla satojen pitäisi olla noin 5 000 kiloa hehtaarilta. Se tarkoittaa 1 300 kilon parannusta valtakunnan keskisatoihin hehtaaria kohden, Peltonen muistuttaa.
”Tämä ei tarkoita välttämättä lisäpanostuksia tuotantopanosten käytössä, vaan esimerkiksi viljelyn keskittämistä hyväkuntoisille pelloille ja parhaiden lajikkeiden ottamista viljelyyn.”
SATU LEHTONEN
Viljely vaatii
nyt oikeasti satsaamista niin,
että pelloilta
saadaan
kunnon satoja.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
