Luonnonlaitumet ovat lehmien ja vuohien taivas
Järviruoko on vallannut Otajärven koilliskulman. Ruovikko sopisi eläinten laitumeksi ja ruoko puolestaan polttoon ja kuivikkeeksi. Nyt se maatuu järveen, Riitta Saloniemi harmittelee. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoIlmeisesti meillä on
varaa hukata
luonnonvaroja.
Ruokosadolla
lämmittäisi
kymmeniä taloja ja järviruo’osta
saisi oivaa
kuiviketta karjalle.«
LAITILA (MT)
Yrittäjä Riitta Saloniemi pyyhältää paikalle tilajuustolasta, jossa jalostetaan suuri osa parikymmenpäisen suomenkarjan ja 120 kutun luomumaidosta juustoiksi.
”Kiirettä pitää.”
Riitta ja Jouni Saloniemi ostivat Salorannantien päässä olevan maatilan 15 vuotta sitten ja ryhtyivät pitämään suomenkarjaa ja vuohia. Tilajuustola perustettiin vuosikymmen takaperin.
Päärakennuksesta on Otajärven rantaan matkaa parisataa metriä, tai olisi, ellei järven koillispää olisi ruovikoitunut ja käytännössä kasvanut umpeen.
”Ruovikkoa on kymmeniä, ellei satoja hehtaareita.”
Luonnonlaitumet rajoittuvat Natura-alueeseen, jonka reunoja eläimet hoitavat. Laidunnus pitää pusikoitumisen kurissa. Yhtä eläintä kohti tarvitaan noin hehtaari laidunta.
Saloniemet ovat aidanneet maatilaan kuuluvan osan rantaruovikkoa nuorkarjan ja kuttujen sekä hevosten laidunmaiksi, yhteensä parikymmentä hehtaaria.
Kaikkiaan yhtenäistä laidunta on 25 hehtaaria. Lypsylehmät laiduntavat peltolaitumella.
”Tämä on lehmien ja kuttujen taivas ja hevosetkin viihtyvät. Sellaista keliä ei ole, jolloin karja ei haluaisi ulos.”
Eläimet ottavat itse paikkansa laumassa. Johtajat valikoituvat ja toiset seuraavat niitä. Hevonen on helposti johtaja, sen jälkeen hierarkiassa tulevat lehmät ja vuohet, Saloniemi kertoo.
Pedoista ei ole ollut juuri haittaa. Yhdet suden jäljet on nähty ja kerran ilves vei kutun.
Ruovikko on osoittautunut kelpo laidunmaaksi, vaikka ruovikon aitaaminen oli sitkeä urakka. Aitatolpat piti kantaa lähes yksitellen, kun saappaat upposivat parikymmentä senttiä mutaan.
Ensimmäinen idea oli tehdä valmiit aitalinjat ruovikkoon talvella.
”Traktorin etukuormaimella työ sujui nopeasti ja veimme saman tien myös tolpat valmiiksi ruovikkoon.”
Pettymys oli iso, kun keväällä lähdettiin tekemään aitaa. Tolppia ei löytynyt mistään, olivat painuneet mutaan.
Samaa työtä tehdään edelleen. Tolpat painuvat lähes upoksiin syksyn ja talven aikana ja ne pitää kiskoa keväällä ylös, kun aitaa tehdään.
Saloniemet kasvattavat kumpaakin kotimaista lehmärotua, länsisuomen ja itäsuomen karjaa.
Länsisuomalainen lypsää paremmin, 6 000–7 000 litraa vuodessa, kun itäsuomalainen jää puoleen siitä.
Itäsuomalaisen maito on taas koostumukseltaan parempaa, mutta juustoihin käyvät molemmat.
Niukan maitotuotoksen vastapainoksi suomenkarja on tervettä ja pitkäikäistä. Kyyttöjä voi pitää tuotannossa kymmenenkin vuotta. Niillä on myös luonnetta, Saloniemi myhäilee.
Kotoiset lehmärodut ovat myös keveitä ja pärjäävät upottavassa ruovikossa, samoin kutut, Saloniemi toteaa.
Karja syö järviruokoa sitä mukaa kun se kasvaa. Aita on vedetty keskelle entistä järvenlahtea, tilan rajaa pitkin.
Aidan takana kasvaa nelimetrinen ruovikko, jota Saloniemi havitteli taannoin laitumeksi.
Saloniemet yrittivät vuokrata naapuritilaa hallinnoivalta Metsähallitukselta 11 hehtaaria ruovikkoa laitumeksi, mutta se ei onnistunut. Alue oli luokiteltu muuksi kuin laitumeksi.
Nyt ruoko jää maatumaan järveen.
”Ilmeisesti meillä on varaa hukata luonnonvaroja. Ruokosadolla lämmittäisi kymmeniä taloja ja järviruo’osta saisi oivaa kuiviketta karjalle.”
Kompostoitua karjanlantaa levitetään peltolaitumille, joilla lypsylehmät laiduntavat, mutta ei luonnonlaitumille. Kymmenessä vuodessa luonnonlaitumet ovat köyhtyneet ja ruohossa on niin vähän valkuaista, ettei se tahdo riittää kasvaville eläimille.
Lähivuosina saatetaan tarvita vaihtolaitumia myös, koska eläinten sisäloisista on alkanut tulla ongelmia.
Aikuiset eläimet sietävät niitä, mutta nuorkarja ei. Niiden kasvu kärsii.
Loisten torjuntaan tarvitaan lääkitystä, mikä ei ole toivottavaa luomutilalla.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
