Tuulihaukat tervetulleita varjelemaan mansikkaviljelmiä
Hanna Sarja lintuyhdistys Kuikasta miettii, tarvitsisiko Nenosen marjatilalla ladon päädyssä oleva tuulihaukanpönttö siirtää vähän lähemmäksi ladon vierellä kasvavaa puuryhmää. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSUONENJOKI, KARTTULA (MT)
Suonenjoen seudun marjanviljelijät kiinnittivät keväällä yli 50 tuulihaukan pönttöä viljelmilleen.
”Pöntöissä ei vielä ole pesiä, mutta luonnonpesien tuulihaukat näyttävät karkottavan rastaita”, marjanviljelijäin yhdistyksen toiminnanjohtaja Eeva Leppänen kertoo.
Hanna Sarja Lintuyhdistys Kuikasta neuvoi pönttöjen sijoittelussa.
”Tuulihaukat tutustuvat pesäpaikkoihin loppukesällä ja toukokuussa”, Sarja sanoo. ”Pesistä on pulaa. Tuulihaukka ei rakenna itse, vaan pesii vaikka vanhassa variksenpesässä.”
Suomessa pesii noin 7 000 tuulihaukkaparia. Sama haukka saattaa palata vuodesta toiseen pesälle.
Sopivia paikkoja pöntölle ovat ladon päädyt tai metsänreunan puut. Keskipäivän aurinko ei saa osua pesään.
Haukka haluaa tarkkailla ympäristöä pesältä. Ympärillä tarvitaan tilaa pitkäsiipisen linnun liikkua. Pehmikkeeksi pannaan kymmenen sentin kerros kutterinlastua tai pellavarivettä.
Tuulihaukka syö pääasiassa myyriä. Maassa hyppivät rastaanpoikasetkin kelpaavat.
Haukan teho perustuu kuitenkin siihen, että taivaalla kaarteleva petolintu pelottaa rastaita.
Marjakartano Hussolassa pesii tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuulihaukkapari. Luonnonpesä on marjapeltojen takana noin 70-vuotiaassa männikössä.
”Haukka on lähes päivittäin näkyvillä”, Harri Husso kertoo. ”Kii-kii-kii-ääntä kuului keväällä ja kesäkuussa tosi paljon.”
Hussolassa räkättirastaita ei voi ampua. Tilalla on mökkimajoitusta.
”Nytkin pelloilla pistäytyy 50–100 rastaan parvia”, Emilia Husso sanoo. ”Muina kesinä parvet eivät ole olleet sen isompia, mutta linnut hengailivat pelloilla koko ajan.”
”Vioituksia on marjoissa selvästi vähemmän kuin aiempina vuosina”, Hussot toteavat. ”Edes ensimmäisessä poiminnassa ei ollut juuri lainkaan rastaan nokkimia.”
Hussolassa on tuulihaukanpönttö hakevaraston päädyssä, kuuden metrin korkeudessa.
Äkkiä tuulihaukka näkyy pellon yläpuolella, korkealla pilviä vasten. Se leijailee keveän näköisesti siivet levällään.
”Talon päädyn isojen kuusien oksilla se usein istuu ja seurailee pellon tapahtumia”, Emilia Husso kertoo.
Myös suonenjokelaisen Erkki Kalilaisen marjatilalla pesii tuulihaukka. Sielläkin rastaita on aiempaa vähemmän.
”Kun ensimmäiset mansikat tänä vuonna kypsyivät, usko meinasi loppua”, suonenjokelainen Juha Nenonen sanoo. ”Satoja räkättejä hyökkäsi marjapelloille. Linnut nukkuvat vain neljä tuntia vuorokaudessa, lopun aikaa ne yrittävät mansikoiden kimppuun.”
Nenosen marjatilalla Suonenjoella korppi on syönyt marjapelloilla ammuttuja rastaita. Korpin läsnäolo näyttää karkottavan rastaita.
”Ehkä pitäisi ryhtyä ruokkimaan korppia ympärivuotisesti, sehän on paikkalintu”, Nenonen miettii. ”Vaikka korppi jonkin marjan söisikin, sen hyöty on silti suuri.”
Nenosen marjatilalla haukanpönttö odottaa ladon päädyssä. Toisen pöntön paikkaa suunnitellaan.
Haukanpönttöjä voi panna tarjolle melko lähekkäinkin, kunhan pesät eivät ole vastatusten.
Rea Peltola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
