Kotieläintuotanto on osa kiertotaloutta, kun eläimet syövät muun muassa myllyille kelpaamatonta viljaa, Csaba Jansik huomauttaa. Kuva: Sanne Katainen
Kotimaisen viljan syö usein eläin
Leipäviljojen elintarvikekäyttö on vähentynyt 15‒20 vuotta. Rehukäytön osuuden kasvulle on syynsä, mutta kehitys herättää myös kritiikkiä.
Vilja on sikojen pääasiallisia energianlähteitä. Rehuna saadaan hyödynnettyä myös viljaa, joka ei täytä leipäviljalle asetettuja vaatimuksia. Kuva: Marja SeppalaSyödäkö viljaa ‒ vai eläintä, joka on ensin syönyt viljaa?
Kun puhutaan lihansyönnin vähentämisen tarpeesta, yksi argumentti toistuu keskusteluissa.
Peltoalaa tarvittaisiin maailmanlaajuisesti vähemmän, jos emme syöttäisi viljaa ensin eläimille. Ruokakriisien kynnyksellä kysymys resurssien käytöstä on yhä polttavampi.
Asia on silti kaikkea muuta kuin yksinkertainen.
Suomalaisesta viljasadosta rehukäytön osuus on vuodesta riippuen noin puolet, todetaan maa- ja elintarviketalouden tuoreessa suhdannekatsauksessa.
Osa viljasta kylvetään rehukäyttöä ajatellen.
Osasta tulee rehua sen vuoksi, ettei se täytä elintarvikekäyttöön tarkoitetulle viljalle asetettuja vaatimuksia. Laatuvaatimukset vaihtelevat riippuen viljasta ja siitä, mihin käyttöön vilja on tarkoitettu.
Leipäviljoista suosituin on vehnä. Vehnän leipälaadun osuus vaihtelee jyrkästi vuodesta toiseen. Loput hyödynnetään pääasiassa rehuna.
Pohjakosketus saatiin vuonna 2017, jolloin vain 14 prosenttia vehnäsadosta täytti leipäviljavaatimukset. Huippuvuosi oli 2011, jolloin liki 80 prosenttia vehnästä ylsi leipälaatuun.
Suomen lyhyt kasvukausi ja pohjoiset sääolot vaikuttavat sadon laatuun merkittävästi, kirjoittaa katsauksessa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.
Jos viileä ja sateinen sää venyttää satokautta, leivontaominaisuuksiin vaikuttavat sakoluvut tyypillisesti alenevat.
Keski-Euroopan suurimmissa tuotantomaissa vehnän laatuvaihtelut ovat Jansikin mukaan yleensä pienemmät kuin Suomessa.
Yhtä viljaa voi kuitenkin tulevaisuudessa olla lautasilla yhä useammin.
Kauralla on suuri potentiaali elintarvikekäytön osuuden kasvattamisessa, Jansik toteaa. Se ei tosin automaattisesti vähentäisi rehukäyttöä, hän tarkentaa.
”Kauralla elintarvikekäytön rajat ovat vähiten sitovat. Mukana on vain muutama ominaisuus, kuten hometoksiinien pitoisuus.”
Oletus kuitenkin on, että mukaan lasketaan vientimarkkinat. Kauralla on Jansikin mukaan selvä mahdollisuus, mutta kasvua ei saada aikaiseksi pelkästään kotimaan markkinoiden varassa.
Raumalla rakenteilla oleva uusi kauramylly voi selvästi muuttaa kauran elintarvike- ja rehukäytön suhdetta lyhyessäkin ajassa, hän ounastelee.
Muiden viljojen suhteen Jansik on skeptisempi. Esimerkiksi nykyisestä vehnäalasta olisi hänen mukaansa vaikea kasvattaa elintarvikekäytön osuutta.
”Suomessa kylvettävä vehnä tarkoitetaanyli 90-prosenttisesti elintarvikevehnäksi. Rehulaatuista ei voi muuttaa elintarvikelaatuiseksi.”
Se, ettei leipälaatua pysty takaamaan etukäteen, hankaloittaa myös vehnän viennin kasvattamista, Jansik sanoo.
Vaikka haaveet rehukäytön vähenemisestä ja elintarvikekäytön kasvamisesta voivat elää julkisessa keskustelussa, tilastoissa näkyy toisenlainen todellisuus.
Yleisimpien leipäviljojen, vehnän ja rukiin, elintarvikekäyttö on laskenut 15‒20 vuotta. ”Sosiaalisessa mediassa viljan suoraa elintarvikekäyttöä vaativilta voisi kysyä, kuka sen viljan syö, kun suomalaiset ovat syöneet sitä jo tähänkin asti vähemmän?” Jansik sanoo.
Viime kädessä maito-, liha- ja kananmunatuotteiden kulutus on tärkein rehuviljan tarvetta määrittävä tekijä.
”Tiedetään, että jatkossa syödään varmasti vähemmän eläinpohjaista, mutta muutos ei tapahdu kertaheitolla tai pakottamalla.”
Kulutustottumusten muuttaminen vie aikaa, Jansik sanoo. ”Ei pidä luoda käsityksiä, joiden perusteella odotetaan ensi vuonna tapahtuvan jotakin, joka mahdollisesti tapahtuu vasta 20 vuoden aikajänteellä.”
Myös tuotantoprosessien muuttaminen huokeammaksi ja tuottavammaksi ottaa aikansa, hän painottaa.
Suomalainen kotieläintuotanto on myös nykyisellään osa kiertotaloutta, Jansik tähdentää raportissa.
Myllyille kelpaamattoman viljan lisäksi eläimet hyödyntävät esimerkiksi mäskiä, leseitä ja etanolituotannon ohravalkuaista.
Kotieläinsektorin lanta on lisäksi hyödyllinen ravinteiden lähde peltokasveille. Sen merkitys korostuu entisestään lannoitteiden nykyisillä, ennätyskorkeilla hinnoilla.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
