Urakointi sujuu, kunhan on vain kunnon koneet

Heikki Laukkanen näkee traktoriurakoinnin tulevaisuuden kaksijakoisena. Paljon on kiinni siitä, miten maataloudet tulevat pärjäämään. Laukkanen paalasi seosviljeltyä nurmikauraa Viinijärven Ahonkylässä elo-syyskuun vaihteessa. Kuva: Ilpo Paananen

Heikki Laukkasen mukaan vettä ei tarvitsisi enää alkavalla syyskaudella tulla. Muuten peltojen kantavuudessa tulee ongelmia. Kuva: Ilpo Paananen

Jo Heikki Laukkasen hankkiessa sukupolvenvaihdoksessa 2008 kotitilan nimiinsä oli selvää, että pelkkä kasvinviljely ei ole kannattavaa pienellä tilalla. Traktoritöitä hän oli tehnyt pikkupojasta lähtien ja maatalousalan konetyöt olivat aina olleet mieleistä hommaa.

"Aloitin säilörehun paalauksella, jota jo isänikin pienimuotoisesti urakoi muutamille tiloille karjanpidon ohessa. Lisäksi talvisin oli hieman lumitöitä. Ohessa kävin kuitenkin myös palkkatöissä", Laukkanen kertoo.

Työ koneenkuljettajana toisen urakoitsijan palveluksessa lisäsi Laukkasen kiinnostusta konehommiin, ja kun yrittäjyys kiinnosti, oman urakointiyrityksen perustaminen tuntui luonnolliselta.

"Yleisimmät urakoitavat työni ovat säilörehun, heinän, ja oljen pyöröpaalaus, karhotus, paalien siirrot ja kuljetus, lannoitteiden levitys pintalevittimellä, maanmuokkaustyöt sekä kylvötyöt ja lumiurakointi", Laukkanen luettelee.

Laukkasen tärkeimmät asiakkaat ovat maatiloja, useimmiten lypsykarjatilallisia tai lihakarjankasvattajia. Urakoinnit hän tekee pääosin omilla koneilla.

"Leikkuupuimuria käyn ajamassa naapurin isännälle syksyisin ja samalla tulee omat puinnit puitua."

Traktoreita Laukkasella on kaksi, Valtra T153 raskaimpiin töihin ja Valtra A92 yleiskoneena. Paalaustöihin on yhdistelmäpaalain Mchale Fusion 3, Fellan 8-metrinen keskelle karhottava karhotin sekä paalien ajoon 9-metrinen paalivaunu.

Konekantaan kuuluu myös pintalevitin, nelisiipiset paluuaurat, kuusimetrinen äes, hinattava kylvölannoitin, lumitöihin alueaura, lumilinko ja kauhahiekoitin.

"Paalikärriä lukuun ottamatta konekanta on hankittu 2010 jälkeen ja hankintoja on tehtyä lähes joka vuosi. Traktoreitakin on kahdeksan vuoden aikana päivitetty jo kolmesti", Laukkanen laskee.

Vuoden kiireisin aika ovat kevään kylvösesonki ja perään kesäkuun toisella viikolla alkava rehunteko. Tämän vuoden toinen syysesonki on jo menossa, kun tehdään toista ja kolmatta säilörehua, puidaan viljat ja paalataan ja karhotetaan olkia.

"Kovimmin kilpaillut työt kannattavat heikoimmin, ja esimerkiksi lumitöistä jäävä kate on pieni. Lisäksi varallaolosta ei makseta."

Aurauksia Laukkanen urakoi tienhoitokuntien ja yksityistalouksien lisäksi muutamille taloyhtiöille, sekä tilauksesta MHY:lle ja metsäfirmoille. Auraustöitä kertyy 300–400 tuntia talven mukaan.

Laukkanen huolehtii itse kaikki päivittäiset huollot ja pienemmät korjaukset uusinta traktoria lukuun ottamatta. Sen huollosta vastaa merkkikorjaamo.

"Tarvittaessa olen yhteydessä koneen tekniikan asiantuntijaan, joka neuvoo miten osa pitää purkaa ja kasata. Samalla oppii tekemään korjaustoimenpiteet jatkossakin."

Laukkanen pitää traktoriurakoinnin tilannetta kaksijakoisena. Tiloilla mietitään tarkkaan, mikä työ kannattaa teetättää urakoitsijalla ja mikä itse. Toisaalta tilakoon kasvu lisää urakoinnin kysyntää karjanhoitoon panostavilla tiloilla, jotka eivät halua investoida kalliisiin koneisiin.

"Tulevaisuus näyttää haasteelliselta, tilat ovat ahtaalla alhaisten tuottajahintojen takia. Mutta uskoisin, että töitä riittää myös jatkossa, kun hoitaa työnsä asiakkaalle ajoissa ja laadukkaasti", Laukkanen pohtii.