Yliö: Yrittäjä on maatilan tärkein työkalu – näkemys tulevaisuudesta pitää olla vahva ja realistinen

Työkaluja. Tärkein työkalu maatilalla on yrittäjä itse, muistuttaa kirjoittaja. Kuvituskuva. Kuva: MARJA SEPPALA

Monessa asiayhteydessä painotetaan, että ”jokainen maatila on omanlaisensa”. Sillä tarkoitetaan, etteivät samanlaiset toimintasuunnitelmat ja -tavat sovi kahdelle eri maatilalle.

Tilojen välistä erilaisuutta korostavat taloudelliset, maantieteelliset sekä tuotannolliset ratkaisut ja realiteetit. Toimintaympäristöstä riippumatta yrittäjän ominaisuudet ja toimintatavat ohjaavat koko tilan kehityksen suuntaa, jolloin siltä osa-alueelta löytyvät omasta mielestäni ne kriittisimmät jyvät akanoista erottavista yksityiskohdista.

Ei ole sattumaa, että tilan yritystoiminta on heikossa asemassa, jos yrittäjän mielenmaisema kohdistuu putkimaisesti ympärillä jo tapahtuneisiin negatiivisiin muutoksiin, huonoihin edellisiin vuosiin tai muihin menneisyyden haamuihin. Käytännössä se tarkoittaa samaa, kuin ajaisi autolla eteenpäin katsomalla ainoastaan taustapeiliin. Se on siis järjetöntä.

Näkemys tulevaisuudesta pitää olla vahva ja realistinen. Optimistinen asenne omaan yritystoimintaan ei kuulu olla parhaan mahdollisen skenaarion mukaisen lopputuloksen odottamista, vaan sen aktiivista ehkäisemistä, että lopputuloksena ei ole pahin mahdollinen skenaario.

Oma tapa ajatella ja katsoa ympäröivää toimintaympäristöä vaikuttaa väistämättä tapaamme toimia.

Tulevana naudanlihantuottajana ajattelen niin, että mikäli lihantuotanto osoittautuu liian kannattamattomaksi tai raskaaksi, voin ajaa tuotannon alas. Tuotannon lopettaminen toimii omien toimintatapojeni ”nollapisteenä”, koska mielestäni on järkevämpää tehdä jotain muuta, jos en kykene kasvattamaan naudanlihaa ja hallitsemaan maatilan yritystoimintaa taloudellisesti kannattavasti.

Tilakoon kasvaessa yrittäjän oman toiminnan sekä valintojen merkitys kasvaa entisestään. Nykyisin on tärkeää hyväksyä se tosiasia, ettei voi olla itse tekemässä kaikkea. Oma työpanos tulee siis kohdentaa sille osa-alueelle, missä oman tekemisen hyötysuhde on suurin, niin jaksamisen kannalta kuin taloudellisestikin.

Vertailuaineistoa löytyy monelle eri tuotantohaaralle, jolloin on mahdollista selvittää oman tilan tuotannollinen ja taloudellinen taso suhteessa muihin tiloihin.

Kouluttautuminen ja oman osaamisen jatkuva kehittäminen ovat pääsääntöisesti tuottavimpia investointeja, joita maatalousyrittäjä voi tehdä. Edellä kuvaamani nollapiste-ajatusmalli toimii kannustimena: yritystoiminta pyritään pitämään tasolla, jossa tuloksellisuus pysyy tämän nollapisteen yläpuolella.

Terveellä itsekriittisyydellä mahdollistetaan uusien toimintatapojen ottaminen käyttöön ja soveltaminen arkipäivän työssä. Välillä on tärkeää kysyä itseltään, ovatko omat toimintatavat niitä parhaimpia tapoja toimia.

Hyvä lähtökohta on pysähtyä ja selvittää oma nollapisteensä sekä hyväksyä se. Nollapiste toimii tarpeen vaatiessa suunnitelmien pohjana erilaisen elämän rakentamisessa.

Totuus on, etteivät kaikki halukkaat kykene tuottamaan ruokaa muuttuneen maailman reunaehdoilla. Siksi on hyvä pitää oma mieli avoinna myös muille vaihtoehdoille.

En tarkoita tällä sitä, että täytyy luovuttaa jo aloittaessaan. Rehellinen puhe itselleen on järkevää sisällyttää omiin toimintatapoihin.

Tärkeisiin elementteihin yrittäjyydessä luetaan resilienssi eli muutoskyvykkyys. Tämä koskee mielestäni yhtä lailla yrityksen kehittämistä kuin omien elämänvalintojen tekemistäkin.

Jos esimerkiksi taloudellinen ahdinko kasvaa liian suureksi, on tärkeä osata muovautua tilanteeseen ja löytää vaihtoehtoinen ratkaisu eikä hakata päätään seinään, kunnes konkurssi on ovella.

Myös sanonta ”mitä et voi mitata, et voi kehittää” pitää osittain paikkansa. Kokonaisvaltainen tuloksellisuus rakentuu kuitenkin muistakin tekijöistä. Omaa hyvinvointia ja jaksamista on vaikea mitata muuten kuin aistinvaraisesti. Siksi on tärkeää katsoa omaa toimintaa myös hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.

Taloudellisella tuloksella ei ole mitään merkitystä, jos ajaa itsensä täysin loppuun.

Surullinen totuus on, että usein syyllinen työperäiseen loppuun palamiselle löytyy peiliin katsomalla. Uupumus voi iskeä päälle, vaikka tuotanto ja talous olisivat erinomaisella tasolla.

Asiaan voidaan suhtautua myös siten, että uupumuksen taustalla ovat osallisena omat toimintatavat, joihin voimme vaikuttaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta. Taloudellisesti, henkisesti ja tuotannollisesti kannattavat toimintatavat on mahdollista saavuttaa, kun kouluttautuu, jakaa kokemuksia sekä on avoin uusille asioille.

Aleksi Kukkeenmäki

yritystoiminnan kouluttaja