Investoinnit jäissä sikataloudessa
Marko Onnela suunnittelee porsaserien saapumispäivät vuodeksi eteenpäin. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkisto”Kuinka kauan tuotantoa voi jatkaa, kun tuotantoon ei voi investoida?” 1 600 lihasian sikalaa pitävä loimaalainen Marko Onnela kysyi esitelmässään Satafood kehittämisyhdistyksen viime tiistaina järjestämässä sianlihantuotannon sidosryhmien keskustelutilaisuudessa.
Onnelan tilalla kannattavuus perustuu tällä hetkellä omaan viljaan, omaan hakelämpöön ja siihen, ettei investointeja ole tehty vuosiin.
Onnela myös suunnittelee toimintansa tarkkaan. Porsas-erien saapumispäivät on merkitty kalenteriin vuodeksi eteenpäin.
Tuotannon kustannukset ja tulot lasketaan viikoittain.
Samoin rehuhyötysuhdetta seurataan koko ajan.
Onnela painottaa jatkuvaa oman työn kehittämistä ja tilalta löytyvien ongelmien korjaamista.
”On oltava avoin neuvoille ja kritiikille.”
Investointeja sikatalouteen tilalla ei nykyisellä kustannus- ja tulotasolla ole mahdollista tehdä.
Tilaisuudessa pankin näkökulmasta puhunut asiantuntija Timo Jaakkola Nordeasta ravisteli esityksessään niin viljelijöitä kuin neuvontaa, hallintoa ja maatalouslehdistöä.
Jaakkolan mukaan monet neuvojat eivät uskalla sanoa vaikeita asioita ääneen.
”Konsultit ovat heikkoja sanomaan totuuden silloin, kun viljelijän toimintatavoissa on puutteita tai hän on tekemässä huonoa investointia. Parempi olisi olla epämiellyttävä ennen kuin viljelijällä on miljoonan laina.”
Investointirahoitusta Jaakkola katsoo hallinnon antavan myös hankkeille, jotka ovat taloudellisesti liian hataralla pohjalla.
Maatalouslehdistä Jaakkola seuraa uutisia suurista investoinneista pelonsekaisin tuntein.
”Suuri ja hieno ei tarkoita, että se on kannattava. Jutuissa pitäisi hienojen kuvien lisäksi kertoa vähintäänkin investointien takaisinmaksuajat ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti. Koskaan niitä ei kerrota.”
Jaakkolan mukaan yrittäjän ainoa mahdollisuus parantaa kannattavuutta on parantaa omaa tekemistään.
Hän kannustaa tiloja laskemaan talouden tunnuslukuja. Hän epäilee, että hyvin harvalla tilalla on laskettu esimerkiksi, mikä on sijoitetun pääoman tuotto.
Viljelijöiden tulisi Jaakkolan mukaan keskittyä tilansa ydintoimintoihin.
”Jos intohimona on traktorin ajaminen, kannattaa ryhtyä traktorikuskiksi. Sikatilallisen pitäisi olla sikalassa. Traktorin ajaminen ei ole hänen ykköstehtävänsä.”
Tuotantoneuvoja Jan Vugts HK:sta sanoo, että tällä hetkellä neuvonnan ongelmana ovat neuvojien toisistaan poikkeavat tavoitteet. Eläinlääkäri puuttuu tiettyyn kysymykseen, rehukauppias toiseen ja neuvoja kolmanteen.
Hollannista kotoisin olevan Vugtsin mukaan tilalla on määritettävä tavoite, jonka täyttämiseen kaikki neuvojat pyrkivät.
Vugts sanoo, että Suomessa päätöksiä tehdään liialti tunnepohjalta. Tiloilla tarvittaisiin enemmän tunnuslukuja taloudesta ja rehunkäytöstä.
Se mahdollistaisi muun muassa vertailun toisiin tiloihin, jolloin voisi tietää, kuuluuko itse menestyviin vai huonoihin tiloihin.
Tämän jälkeen voisi katsoa, mitkä asiat paremmin menestyvät tilat tekevät toisin.
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
