Tansaniassa mehiläistarhaus voi tappaa
Fabian Mandas ja Steven Shang’we seuraavat, kun Jyrki Parikka tarkastaa mehiläispesän kuntoa. Mauri Ratilainen Kuva: Viestilehtien arkistoNUMMI-PUSULA (MT)
Tansanialainen mehiläistarhaus poikkeaa kotimaisesta monella tapaa. Yksi ero on itse tarhattavassa: afrikkalainen mehiläinen on kotopörriäistä ärhäkämpi.
Mehiläishoidon neuvoja Fabian Mandas kertoo, että Tansaniassa on tänä vuonna kuollut neljä ihmistä mehiläisten hyökkäyksiin.
”Mehiläiset ovat todella aktiivisia ja aggressiivisia. Metsää ei ole, joten ne pääsevät lentämään perässä pitkiä matkoja.”
Pesille ei ole asiaa päiväsaikaan. Varminta on odottaa yhdyskunnan rauhoittumista ja hiippailla paikalle iltapimeässä soihtujen kanssa.
Toistaiseksi tarhaus on Tansaniassa enimmäkseen harrastus, mutta siitä toivotaan elinkeinoa. Ammattiosaaminen kuitenkin puuttuu.
”Perinteinen mehiläistarhaus perustuu pitkälti yritykseen ja erehdykseen”, kertoo hanketta koordinoiva Terhi Evinen MTK:sta.
Ulkoministeriön rahoittaman kehityshankkeen tarkoituksena on mahdollistaa ammattimainen mehiläistarhaus.
MTK:n lisäksi hankkeessa on mukana Suomen mehiläishoitajain liitto. Liiton entinen puheenjohtaja, mehiläishoitaja Jyrki Parikka toimii tansanialaisten kummina ja opettajana.
Tansaniassa käytetään enimmäkseen puunrungosta koverrettuja pölkkypesiä, jotka ripustetaan korkealle puunoksaan muurahaisilta suojaan. Pesät ovat painavia, eikä niitä voi tyhjentää tuhoamatta.
Tarkoitus on vaihtaa pölkkypesät helpompiin ylälistapesiin ja lopulta Suomessakin ammattikäytössä oleviin kehäpesiin.
Painavien pesien takia mehiläistarhausta on pitkään pidetty miesten työnä. Uusien, kevyempien pesien myötä myös naiset voivat työllistyä tarhauksella.
Pesien rakentaminen on Tansaniassa kuitenkin ongelma. Sähkö on kallista ja puutavara vähissä.
Yksi pesälaatikko maksaa 20–30 euroa. Tansanialaisen keskimääräinen bruttotulo vuodessa on 180 euroa.
”15–20 pesää pitäisi olla, että tuohon vuosituloon pääsisi”, Jyrki Parikka kertoo.
Pesiin pitäisi halvimmillaankin investoida melkein kahden vuoden palkka.
Tavoitteena on perustaa tuotanto-osuuskuntia, jotta sekä kustannukset että voitot voitaisiin jakaa kylän kesken.
Kehityshankkeessa pyritään lisäksi löytämään keinoja auttaa alkuinvestoinneissa.
KATJA SAHLSTEDT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
