Suomenlampaan vientiä käynnistellään Lihasulassa
KANGASALA (MT)
Lihasulan säätiön säädekirja edellyttää mallikelpoista maataloutta. Tätä tarkoitusta toteuttavat ja edistävät nykyisin noin 350 suomenlampaan katras sekä tuotantoa ja jalostusta johtava agronomi Matti Koivisto.
Koivisto tuntee onnistuneensa säädekirjan kirjaimen ja hengen toteutuksessa. Nyt on meneillään yritykset viedä suomenlampaita ulkomaille.
Koiviston puheesta tulevat kohta alkuunsa mieleen tutut metsänjalostajat ja ravureiden kasvattajat. Jalostaja suhtautuu työhönsä intohimolla.
Lihasulan säätiön hallitus tai säätiötä valvovat viranomaiset saavat halutessaan Koivistolta nopeasti kuvan, kuinka säädekirjan sana ”mallikelpoisuus” toteutuu.
Tuotosseuranta osoittaa, että Lihasulan keskiarvokatraan yhden uuhen karitsat painavat kuusiviikkoisina yhteensä 50 kiloa. Koko maan vastaava luku on 30 kiloa.
Suomenlampaan hedelmällisyys on maailmankuulu. Uuhet karitsoivat kahdesti vuodessa. Lihasulassa on syntynyt kahdet neloset vuoden aikana.
”Ulkomaiset rodut synnyttävät yhden tai kaksi karitsaa, uuhi seisoo tyhjän panttina pitkiä aikoja”, Koivisto sanoo.
Pässikaritsat erotetaan emästä, kun ne tulevat sukukypsiksi kolmikuisina.
Uuhet ovat sukukypsiä 5–6 kuukauden iässä. Varhainen sukukypsyys nopeuttaa tuotantoa ja jalostusta.
Pässit osaavat asiansa hyvin.
”Tuotanto perustuu 99-prosenttisesti pässiin, tiinehtyminen on sataprosenttista, Venäjällä ylikin”, Koivisto nauraa.
Keinohedelmöityksessä tiinehtyy noin 60 prosenttia uuhista ensiyrityksellä. Kiiman ajoitus on haasteellista.
Lihasula myy lampureille eloeläimiä, uuhia ja pässejä. Pässien kysyntä on rajallista.
”Myyn äkkiä maan täyteen 30 pässillä”, Koivisto sanoo.
Suomenlampaan linjat on rakennettu yhteistyössä neuvonnan kanssa.
Ne ovat hyvä pohja kärkijalostukselle.
”Haluamme pitää linjat leveinä, parantaa suomenlammasta ja turvata rodun säilymistä.”
Suomenlammasta on viety aikojen kuluessa yli 40 eri maahan. Puhtaita katraita on nyt Kanadassa, Yhdysvalloissa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa, Koivisto kertoo.
Suomenlampaan käytöllä on saatu parannettua monen rodun hedelmällisyyttä. Ulkomaille on viety spermaa ja alkioita.
Lihasulan uudehkon sperma-aseman osalta meni kaikki uusiksi EU:n lainsäädännön muututtua äskettäin. Läänineläinlääkärit valvovat asemia. Karanteeni on tiukka eikä lampolaan päästetä vieraita.
Koivisto listaa yhden valtin suomenlampaasta lisää eli terveyden: ”Meillä Lihasulassa on mennyt monta vuotta niin, ettei eläinlääkäriä ole tarvittu.”
”Suomenlammas ei ole vaatimaton eläin, kyllä se tarvitsee kunnollisen hoidon ja rehustuksen, eivät ne menesty saarissa”, Koivisto listaa.
Luomuun ei ole Lihasulassa lähdetty, koska se ei tuo lisäarvoa uuhille.
Suomenlampaan rasva karttuu sisäelimiin ja vatsarasvaksi, sen saa pois, tuontilampaasta ei saa, koska rasva on marmoroitunut lihaan sisään.
Koiviston suosikkiherkku on ylikypsäksi palvattu karitsan takajalka, suolalla maustettu.
Lampuri-mestari muistelee ja naureksii innokasta kokkia, joka kehui laittaneensa paistiin suolaa, valkosipulia, rosmariinia ja ties mitä ja kehaisi: ”Ei yhtään maistunut lampaalta.”
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
