Uutistausta: Loppuuko multa Suomen pelloilta 60 vuoden päästä?

Suomen pelloissa on runsaasti hiiltä verrattuna meitä lämpimämpiin maihin. Kuva: Jarkko Sirkiä

Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla peltomaan multavuuden dramaattisesta vähenemisestä ja otsikoi, että multa loppuu pelloilta 60 vuoden päästä (HS 10.10.). Tiedon lähteeksi kerrottiin YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO.

Sitä HS ei kertonut, että arvion esitti FAO:n luonnonvarojen varapääjohtaja Maria-Helena Semedo Maailman maaperän päivän foorumissa.

Tilaisuudesta on kuitenkin aikaa, sillä se pidettiin joulukuun alussa 2014 ja siitä uutisoi muun muassa Scientific American -tiedelehti 5. joulukuuta.

Semedon arvio viljelymaiden muuttumisesta viljelykelvottomaksi voi pitää paikkansa alueilla, joilla on entuudestaan niukasti multaa pelloilla, jos viljelytapoja ei muuteta.

Syynä multavuuden vähenemiseen Semedo piti kemiallista tehoviljelyä, metsien raivaamista, joka lisää eroosiota, ja ilmaston lämpenemistä.

Semedon mukaan maaperä on keskeinen hiilen sitomisessa ilmasta ja veden imeytymisessä.

Maaperän heikkeneminen on itseään ruokkiva kierre, jossa hiiltä sidotaan vähemmän, ilmasto lämpenee ja maa heikkenee edelleen, varapääjohtaja muistutti.

Toisenlaisen kuvan saa esimerkiksi Robert Zomerin kansainvälisen tutkimusryhmän raportista, joka julkaistiin Nature-lehdessä marraskuussa 2017.

Raportissa arvioitiin mahdollisuuksia lisätä orgaanista ainesta peltoon eli sitoa hiiltä maaperään. Mahdollisuudet ovat mittavia.

Työryhmä arvioi, että pellon pitäminen viljelyssä on nopein ja tehokkain tapa hiilen sitomisessa ja multavuuden lisäämisessä. Metsittäminen ja muut viljelystä poikkeavat tavat eivät tuota samaa tulosta ja ne siirtävät peltoa pois ruuan­tuotannosta.

Suomessa tilanne on lisäksi erilainen. Pelloissa on runsaasti hiiltä verrattuna meitä lämpimämpiin maihin. Zomerin mukaan Euroopan, Venäjän ja Pohjois-Amerikan pohjoisosien pelloissa on yli puolet maailman peltojen hiilestä.

Suomen pellot sisältävät orgaanista ainesta keskimäärin yli 200 tonnia hehtaarilla 30 sentin pintakerroksessa, ja pääosin vieläpä yli 300 tonnia, kun Keski-Saksassa jäädään alle sadan tonnin ja Välimeren rannikolla ollaan 50 tonnin tuntumassa.

Mitä sitten pitäisi tehdä peltojen multavuuden lisäämiseksi? Zomerin työryhmän lääkkeet ovat tuttuja: lannan käyttö, kerääjäkasvit, kevytmuokkaus ja suorakylvö ja ohjattu laidunnus. Muitakin keinoja on, kuten jonkinasteinen metsäviljely.

Suurimmat mahdollisuudet hiilen sitomisessa on Pohjois-Amerikan preerioilla, Keski- ja Etelä-Euroopassa, Intiassa ja Kiinassa.

Pohjoisilla alueilla mahdollisuuksia on sitä vastoin niukasti. Suomen kaltaisissa maissa varaa hiilensidonnan kasvattamiseen on vähän, koska hiiltä on pelloissamme paljon jo entuudestaan.