Luomuviljely onnistuu ilman kotieläimiäkin – kasvinvuorotus, viherlannoitus ja muilta tiloilta saatu lanta sekä uudet lajikkeet varmistavat onnistuneen sadon

Pekka Paavola viljelee viljan ja herneen ohella tärkkelysperunaa. Tärkkelysperunasadon hän toimittaa Kokemäelle Finnamylin tehtaalle. Kuva: Johannes Tervo

Voiko kasvinviljelytila pärjätä luomussa ilman kotieläimiä ja niiden tuottamaa lantaa? Kyllä voi, vakuuttaa kauhavalainen luomuviljelijä Pekka Paavola.

Hän viljelee 165 hehtaarin tilallaan ruista ja kauraa, tärkkelysperunaa ja rehuhernettä. Lisäksi kierrossa on aina viherlannoitusnurmea, jota on lähes kolmannes peltoalasta.

Viherlannoitusnurmen satoa ei korjata ja esimerkiksi myydä karjatiloille rehuksi vaan se murskataan maahan maanparannusaineeksi. Kasvimassasta ei siten ole suoraan mitattavissa olevaa rahallista hyötyä.

"Hyöty korjataan nimenomaan seuraavien kasvukausien sadossa", Paavola pohtii.

Toki toisinkin voi jossain vaiheessa olla. Yhtenä vaihtoehtona Paavola on pohtinut mahdollisuutta hyödyntää viherlannoitusnurmia nurmikasvien siementuotannossa.

Viherlannoitusnurmen sekä typpeä maahan sitovan herneen ohella peltojen ravinnetaloudesta huolehditaan luomuhyväksytyllä lihaluujauholla sekä tilan ulkopuolelta vastaanotetulla kompostoidulla lannalla.

Lantaa Paavola pyrkii käyttämään kullakin lohkolla kerran viidessä vuodessa.

Lajikejalostuksen ansiosta rutto ei enää ole samanlainen riski perunantuotannossa kuin aiemmin. Kuva: Johannes Tervo

Aivan lyhyellä kokemuksella Paavola ei luomun ja tavanomaisen eroja arvioi. Hän on aloittanut luomutuottaja vuonna 2009. Siihen mennessä kokemusta viljelijän arjesta ja tavanomaisesta tuotannosta oli ehtinyt kertyä neljäntoista vuoden ajalta.

Paavolan aloittaessa viljelyn vuonna 1994 peltoa oli tilalla alle 40 hehtaaria. Ennen luomuun siirtymistä hän oli jo kasvattanut alan noin 140 hehtaariin.

Luomuaikana hän on kasvattanut tilaa parillakymmenellä hehtaarilla, mutta ennen muuta hän on vahvistanut omistuksessaan olevaa alaa. Kokonaisalasta omistuksessa on tällä hetkellä 135 hehtaaria eli vuokramaat ovat tilalla vähemmistössä.

"Kyllä omistus osaltaan varmistaa tuotannon jatkuvuutta ja helpottaa suunnittelua", hän toteaa. "Esimerkiksi konekanta on mitoitettava viljelyssä olevaan pinta-alaan siitä riippumatta, onko pinta-alan säilymisestä omassa hallinnassa varmuutta vai ei."

Myös rikkakasvien torjunta edellyttää osaltaan pitkäjänteistä viljelykiertoa. Kestorikkojatilanne ratkaisee esimerkiksi sen, kylvetäänkö lohkolle yksi- vai monivuotinen viherlannoitusnurmi, Paavola havainnollistaa.

Mikä sitten miehen sai aikanaan pohtimaan siirtymistä luomuun? Osaltaan kimmoke oli Paavolan mukaan yrityskaupassa, joka toteutettiin vuonna 2007: valtionyhtiö Kemira myi lannoiteliiketoimintansa norjalaiselle Yaralle.

"Sen jälkeen lannoitteiden hinnat pomppasivat", Paavola muistelee. Samoihin aikoihin luomutilojen saataville tuli uusi luomuhyväksytty lihaluujauho.

Toisin kuin muista viljelykasveistaan rehuherneestä Pekka Paavolalla ei ole tänä vuonna sopimusta. Herne on luomutilalla myös ravinteiden vuoksi tärkeä viljelykasvi, sillä sen juuristo sitoo maahan typpeä. Kuva: Johannes Tervo

Luomukasvinviljelytilan ravinteet hoituvat typensitojakasveilla, lannalla ja lihaluujauholla, rikkoja taas torjutaan muun muassa viljelykierrolla. Entä miten luomutilalla selvitään kasveja aika ajoin piinaavilta kasvitaudeilta?

Se on Paavolan mukaan ennen muuta lajikevalintakysymys.

"Kun pohdin viljeltäviä lajikkeita, ensin katson lajikkeen pituuden. Pidempikasvuiset lajikkeet peittoavat monet rikkakasvit. Sen jälkeen katson taudinkestävyyden. Vasta näiden jälkeen kiinnitetään huomiota satoisuuteen."

Hyvä esimerkki onnistuneesta lajikekehityksestä on juuri tärkkelysperunalla.

"Ennen luomuun siirtymistä mietin, voiko tärkkelysperunan viljely luomussa onnistua ruton vuoksi. Uusilla lajikkeilla rutto ei kuitenkaan ole ollut ongelma."

Näiden lakeuksien vilja päätyy vientiin, sillä Paavolan tila on auditoitu Taiwanin-vientiä varten. Kuva: Johannes Tervo

Valtaosa Paavolan tuotannosta on sopimustuotantoa. Viljan hän toimittaa Helsingin Myllylle, tärkkelysperunan ostaa Finnamyl. Rehuherneestä ei tänä vuonna ole sopimusta, mutta viime vuosina sato on myyty Hankkijalle.

Luomutärkkelyksestä suuri osa päätyy vientiin, ja vientimarkkinoille päätyy varmuudella myös merkittävä osa tilan tuottamasta viljasta. Paavolan tila on yksi Helsingin myllyn sopimustuotantotiloista, joiden toiminnan ja tuotannon ulkopuoliset auditoijat ovat tarkastaneet Taiwanin vientiä varten.

Tilalla vierailivat Paavolan mukaan latvialaisen yrityksen auditoijat, jotka tarkastivat vientilupaa varten kaikki tilan koneet ja tuotantotilat sekä pellot. Lisäksi käytiin läpi iso liuta tuotantoa koskevia kysymyksiä ja täytettiin lukuisia kaavakkeita Taiwanin viranomaisia varten.

Jokaisen tilan sijainti on ostajien tiedossa GPS-koordinaatteja myöten.

Paavola ei toki väitä, että luomu olisi pelkkää voittokulkua. Vastoinkäymisiä on tullut, mutta niihin hän suhtautuu oppimisprosessina.

Kokonaisuudessaan siirtyminen luomuun on tuonut työhön aivan uutta intoa, Paavola korostaa.

"Tässä on ihan eri meininki", hän vertaa aiempaan.