Hankintahakkuita tekevä Seppo Snellman hämmästelee puukaupan hinnoittelua – päätehakkuu pitäisi tehdä tekemisen ilosta

Siilinjärvinen maanviljelijä ja metsätilallinen Seppo Snellman on harventanut metsiään hankintahakkuina pitkään. Aiemmin työ tehtiin moottorisahalla, mutta kolme vuotta sitten Snellman hankki käyttöönsä harvennushakkuukoneen.

Valtran N-sarjalaista on täydennetty Jaken metsävarusteilla, Palfingerin nosturilla ja Nisulan kouralla. Renkaina on Nokian TR Multiplus -vyörenkaat, jotka viiltosuojattuina soveltuvat metsään ja pellolle. Järeät ketjut varmistavat etenemistä talvella.

Nosturi yltää 8,8 metriä, jolloin ajouraväli pysyy 20 metrissä. Traktorin hydrauliikka tuottaa 200 litraa minuutissa, mikä riittää harvennushakkuisiin, Snellman kertoo.

Yhdistelmä on osoittautunut sopivaksi valinnaksi. Takana on 3 000 käyttötuntia eikä moitittavaa löydy. Nosturin letku on katkennut kerran, siinä kaikki, Snellman miettii.

Polttoainetta kuluu 5,5 litraa tunnissa ja samassa ajassa kertyy 6–7 mottia puuta.

Hieman yli 400 kiloa painava koura on helppo kuljettaa kaadettavan puun tyvelle. Kuva: Visa Vilkuna

Snellman hakkaa ja ajaa puut samalla koneella. Kaatopää vaihdetaan kahmariin ja viikon mittaan kaadetut puut ajetaan tien varteen. Kouran vaihto käy nopeasti ja tottuneesti.

Peräkärry pysyy perässä ja nosturin päässä on kaatopää, kun Snellman kerää tuulenkaatoja. Nisulan kourassa on kuormausleuat, jolloin kaadetut puut voidaan nostaa perävaunuun.

"Pienelle ja näppärälle yhdistelmälle tuntuu olevan kysyntää ja moni lähiseudun metsänomistaja on tarjonnut harvennusurakoita. Toistaiseksi olen pitäytynyt omien metsien hoidossa. Jonkin verran käyn ajamassa muiden kaatamia puita", Snellman sanoo.

Yhden vuoron aikana Snellman kaataa keskimäärin 500–600 runkoa. Karuissa leimikoissa keskitilavuus voi olla 70 litraa, kun yleensä keskitilavuudessa päästään 90 litran hujakoille.

Puut löytyvät lumen alta, kun siistin pinon sijasta ne jättää hieman ristiin. Kuva: Visa Vilkuna

Snellman käy harvennuksilla lokakuusta huhtikuulle. Viljatilan kevät- ja syystöiden välissä istutetaan uutta metsää ja hoidetaan risukoita raivaussahalla.

Ensiharvennuksen tekeminen kannattaa, Snellman sanoo. Tekopalkkaa on jäänyt noin 20 euroa motilta.

Kun työn tekee itse täsmälleen oikeaan aikaan, metsän kasvu palkitsee. Kuitupuun hinta vaihtelee vain vähän, eikä hinnannousujen kyttäämisessä ja harvennusten viivyttämisessä ole järkeä, Snellman korostaa.

Snellman hoitaa metsiä hieman perinteisestä tavasta poiketen. Ensimmäisen harvennuksen jäljiltä puusto jätetään tavallista tiheämmäksi ja vasta seuraavalla kerralla palsta hakataan siihen asentoon, jossa se saa olla uudistushakkuuseen asti.

Hän pitää hankintahakkuu hinnoittelua nurinkurisena. Harvennuksilla vielä pääsee jonkinmoisille ansioille, mutta puuston järeytyessä pystykaupan ja hankinnan ero kutistuu.

Päätehakkuu pitäisi tehdä tekemisen ilosta. Siksi Snellman myy uudistussavotat pystykaupalla.