Yhtiöitys toi vapaa-aikaa ja vähensi stressiä
Yhdessä yrittämisen hyviin puoliin kuuluu, että kahvipöydässä on kavereita. Pekka Hilliaho (vas.), Harri Aho ja Marko Saartoala tauolla. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkisto”Me kaikki kolme olemme sitä mieltä, että jos emme olisi ryhtyneet yhteistyöhön, tilojen toiminta olisi loppunut.”
Näin toteaa Marko Saartoala, 41, yksi Reisjärven Maitolaituri Oy:n osakkaista.
Kolme vuotta sitten Saartoala, Harri Aho, 51, ja Pekka Hilliaho, 56, puursivat kukin yksin omassa navetassaan. Lypsäviä oli jokaisella kolmisenkymmentä ja peltoa noin 40 hehtaaria.
Kaikkien puolisot olivat tilan ulkopuolella töissä. Isännät olivat aina kiinni työssä ja vastuu painoi raskaana.
Navetat alkoivat olla elinkaarensa päässä. Laajentamismahdollisuuksia ei ollut, sillä kaikkien tontit olivat ahtaat. Peltoakaan ei Reisjärvellä ole kohtuuhintaan saatavissa.
Lisäksi nykyaikaisen navetan rakentaminen on niin kallista, ettei kukaan kolmesta halunnut yksin sitoutua isoon investointiin.
Ajatus yhteistyöstä lähti ”jostain pienestä heitosta vuosia sitten”, Saartoala kertoo.
Miehet alkoivat pohtia, miten työmäärää voisi vähentää ja vapaa-ajan määrää lisätä. ”Haluttiin jakaa henkistä, fyysistä ja taloudellista vastuuta”, Saartoala määrittelee.
Taloudelliset syyt tulivat vasta kakkosena.
Osakeyhtiö yhtiömuotona ei ollut itsestään selvä. Asiaa selviteltiin ensin itse. Sitten lisätietoa saatiin erään hankkeen kautta. Lopulta hanke osti yhtiöittämiseen liittyvän palvelun Pro Agrian yritysasiantuntija Juhani Paavilaiselta.
Perustettu osakeyhtiö, Reisjärven maitolaituri, osti tontin uudelle tilakeskukselle. Paikka valittiin sen mukaan, missä suurin osa tilojen pelloista sijaitsi.
Yhtiö rakennutti navetan, lietealtaan, laakasiilot ja rehuvaraston. Maidontuotanto yhtiön navetassa alkoi marraskuussa 2012.
”Vanhat tilat” myivät eläimensä ja maitokiintiönsä yhtiölle. Tilojen pellot vuokrattiin yhtiölle.
Maitolaituri Oy ei omista mitään muita koneita kuin itselastaavan ajettavan apevaunun. Peltoviljely perustuu urakointipalvelujen käyttöön.
6–20 kuukauden ikäiset hiehot varttuvat Hilliahon navetassa, joka on vuokrattu ja remontoitu yhtiön käyttöön. Muut kaksi vanhaa navettaa jäivät harrastuskäyttöön.
Uudessa navetassa on 160 lehmäpaikkaa. Lisäksi sinne mahtuu 24 kohta poikivaa hiehoa ja 85 alle puolen vuoden ikäistä vasikkaa.
Uusi navetta tuplasi yrittäjien maidontuotannon.
Osakeyhtiön perustamisvaiheeseen liittyy paljon hankalaa byrokratiaa, Saartoala kertoo.
Monia kysymyksiä jäi alussa auki. Verottajalla ei esimerkiksi ollut valmiita alv-tulkintoja liittyen joihinkin omaisuusosien siirtoihin yhtiölle.
Kävi myös ilmi, etteivät tilat voineet vuokrata kaikkia peltojaan yhtiölle. Jos luopumistuelle siirtyvältä viljelijältä ostetut pellot olisi vuokrattu, niiden omistaja olisi joutunut maksamaan sanktioita.
”Mutta vähitellen asiat selviävät, se vaatii vain kärsivällisyyttä”, Saartoala sanoo.
Hän nostaa Pro Agrialle hattua siitä, että sen asiantuntijat tekevät yhteistyötä valtakunnallisesti. ”Ei synny alueellisia tulkintaeroja.”
Yhtiö maksaa osakkailleen palkkaa. Palkan lisäksi he saavat vuokratuloa yhtiön käytössä olevista pelloista, rakennuksista ja koneista.
Töitä on jonkin verran jaettu osakkaiden kiinnostuksen ja vahvuuksien mukaan, mutta periaate on, että kaikki selviävät kaikista töistä. ”Kukaan ei saa olla korvaamaton.”
Kaikki työ on samanarvoista, ”tekee sitten paperityötä tai luo paskaa”, Saartoala sanoo.
Yhtiössä toimiminen vaatii sopeutumista. Kukaan ei voi enää tehdä yksin päätöksiä investoinneista tai päivittäisistä rutiineista. Jokainen on vastuussa muille osakkaille ja yhtiölle.
”Täytyy vain omaksua yhteiset käytännöt. Esimerkiksi että Maitolaiturilla hoidetaan vasikat näin, ei välttämättä samoin kuin omassa navetassa ennen.”
Yhteistyön lähtökohta on, että osakkaat ovat maidontuotannon ammattilaisia ja keskittyvät siihen, mitä parhaiten osaavat. Siksi esimerkiksi kirjanpito on pääosin ulkoistettu.
Koska jokainen osakas omistaa yhtiöstä yli 30 prosenttia, kaikki ovat myel-vakuutettuja. ”Meillä on normaalit lomaoikeudet ja kuulumme kunnalliseen lomitusjärjestelmään”, Saartoala kertoo.
Yhtiö maksaa osan osakkaiden myelistä. Osa on vanhojen tilojen kontolla, koska tuloja tulee myös metsätaloudesta ja urakoinnista.
Osakkaat kuuluvat työterveyshuoltoon. ”Sopimus tehtiin samojen toimijoiden kanssa kuin ennen.”
Parasta yhteistyössä on vapaa-ajan lisääntyminen. ”Nyt teemme kuusi kahdeksan tunnin työpäivää viikossa. Vuorotellen pidämme niin sanotun pidennetyn sunnuntaivapaan. Silloin töissä ollaan lauantaiaamuna ja seuraavaksi maanantai-iltana.”
Tavoitteena on joskus päästä viisipäiväiseen työviikkoon.
Parasta on, että loma on oikeaa lomaa. ”Kun on vapaalla, ei tarvitse miettiä, mitä navetalla tapahtuu. Täällä on aina paikalla osakas, joka pystyy toimimaan joka tilanteessa. Lomallelähtöä ei myöskään tarvitse valmistella mitenkään.
Jos rehunteko ennen sattui jo varatun loman kohdalle, loma oli peruttava. Nyt työsesonkikaan ei estä lomaa.
Vastuun jakaminen keventää mieltä. ”Kyllä yhdessä tekeminen on mukavaa”, Saartoala sanoo. ”Vastoinkäymisetkin tuntuvat pienemmiltä, kun ne jaetaan.”
Totta kai myös huonoja puolia löytyy, Saartoala muistuttaa.
”Investointi oli iso, joten meidän kolmen taloudellinen tulos ei alkuvuosina ole samaa tasoa kuin erillisinä tiloina.”
Palkat ja laskut on silti pystytty maksamaan hyvin. ”Toiveena on, että tämä vielä joskus tuottaa paremmin kuin entiset tilat.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
