MTK:n mielestä tehotuotantoa ja lihansyöntiä mustamaalataan koulukirjoissa – metsätalouden opetus saa kehuja
Maatalouden kuvitus peruskoulun uusissa oppikirjoissa ei vastaa nykypäivää. Pääsääntöisesti koulujen maa- ja metsätalousopetus on kuitenkin monipuolistunut.
MTK kritisoi tehotuotannon ja luomutuotannon vastakkainasettelua oppikirjoissa. Otavan mukaan tehotuotanto on yleiskieltä. Kustantaja pyrkii vuoropuheluun eri tahojen kanssa.Maa- ja metsätalouden opetus peruskouluissa on asiantuntijoiden mukaan parantunut ja monipuolistunut uuden opetussuunnitelman myötä. Mukana on uutta tietoa niin bio- kuin kiertotaloudestakin.
Koulujen opetusmateriaalia ja -suunnitelmaa arvioivat MT:n pyynnöstä MTK:n koulutusjohtaja Susanna Aro, ympäristökasvatuksen asiantuntija Essi Aarnio-Linnanvuori ympäristöjärjestö WWF:stä, nuorisoviestinnän johtava asiantuntija Sirpa Kärkkäinen Suomen Metsäyhdistyksestä (SMY), Biologian ja maantieteen opettajien liiton (BMOL) puheenjohtaja Minttu Kalmi sekä Maa- ja metsätalousopettajat ry:n jäsen Kirsi Arino.
Kustantamot laativat koulukirjat itsenäisesti valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin perustuen.
MTK on käynyt keskustelua oppikirjavalmistajien kanssa. Vaikka perehtymistä maa- ja metsätalouteen on ilahduttavasti lisätty, ei sisältö ole Aron mielestä loppuun asti hiottu.
”Valitettavasti oppikirjat eivät kaikilta osin anna suomalaisesta ruuantuotannosta kuvaa, joka sille kuuluisi. Alkutuotantoon liittyvät asiat opetetaan hyvin varhaisessa vaiheessa tyyliin ’lehmän lapsi on vasikka’ tai ’kana munii munia’, mutta tietoa ei kasvateta ylemmille luokille siirryttäessä. Näin ollen tieto jää melko lapselliselle tasolle.”
Lisäksi osa oppikirjojen kuvista ei esittele kotimaista ruuantuotantoa.
”Kuvat on haalittu, mistä kirjojen tekijät ovat ne sattuneet saamaan”, Aro arvelee.
MTK on tarjonnut omaa kuvapankkiaan digitaaliseen oppimateriaaliin, johon ne voidaan vielä päivittää.
Aro toivoisi, että opetuksessa korostettaisiin kotimaisen ruuantuotannon vastuullisuutta ja puhtautta, eikä niputettaisi maatalouden globaaleja ongelmia yhteen.
”Sanaa tehotuotanto käytetään kirjoissa vastakkainasetteluna luonnonmukaiselle tuotannolle. Tuotannon pitää olla tehokasta myös luomuviljelyssä, jotta se olisi kannattavaa.”
Lisäksi tehotuotanto antaa Aron mielestä lukijalle negatiivisen ja yksipuolisen käsityksen eläinten kasvattamisesta.
”Tehotuotanto yhdistetään eläinten huonoon kohteluun, mikä antaa väärän kuvan suomalaisten tuotantoeläinten pidosta.”
Oppikirjoissa suositellaan korvaamaan lihan syöntiä kasviksilla, jotta ympäristökuormitus vähenisi.
”On valitettavaa, että märehtijöiden arvoa muuttaa ihmisille ruuaksi kelpaamatonta nurmea arvokkaaksi valkuaiseksi ei tuoda esille.”
Susanna Arolla on ehdotuksia, joilla koulut voisivat parantaa maa- ja metsätalouden opetusta entisestään.
”Kouluruokailuissa voitaisiin käyttää vain lähellä tuotettuja, kotimaisia raaka-aineita. Yläkoulun valinnaisaineiden sisällöksi sopisivat maa- ja metsätalous, biotalous ja kestävät luonnonvarat. Yrittäjyyttä voitaisiin painottaa koko opiskelun ajan.”
MTK on koonnut kirjoittajaryhmän yläkoulun valinnaisaineen oppikirjan uudistamiseksi. Työnimeä Kestävä ruuantuotanto kantava kirja valmistuu kesän kynnyksellä.
Opettaja Kirsi Arinon mukaan uusi opetussuunnitelma on vähentänyt valinnaisaineita.
”Koulut, joissa on ollut vakiintunutta maa- ja metsätalouden ja puutarhanhoidon opetusta valinnaiskursseina, ovat saattaneet joutua luopumaan niistä, koska käsityön, musiikin ja kuvataiteen opettajat saattaisivat jäädä vaille tunteja, jos koulussa tarjotaan liian montaa valinnaisainetta. Hullua, mutta totta”, Arino sanoo.
SMY:n Sirpa Kärkkäinen iloitsee, että metsä kulkee mukana monissa oppiaineissa alakoulusta asti. Muutos parempaan näkyy myös uusissa kirjoissa, joissa kerrotaan uusista puutuotteista ja talousmetsien luonnonhoidosta.
”Enää ei vain aseteta vastakkain talous- ja suojelumetsiä. Vanhemmissa kirjoissa saattoi olla kuva synkästä avohakkuualueesta ja teksti ’tällaisia ei enää tehdä’.”
Nykyään metsätaloutta käsitellään asiallisesti ja metsänhoidon termistö tasaikäisrakenteisesta metsänkasvatuksesta jatkuvaan kasvatukseen tehdään tutuksi.
Ainoan soraäänen käytössä olevista oppikirjoista saa äidinkielen Pikkumetsän aapinen, jossa hakkuukone herättää kauhua metsän eläimissä. Kärkkäisen mielestä sen tyyli on ikävä ja asenteellinen.
”Toivoisin ettei arvoja asetella vastakkain, vaan tarjotaan oppilaille tietoa monesta näkökulmasta. Siihen suuntaan on menty”, Kärkkäinen toteaa.
Ympäristöjärjestö WWF:n ympäristökasvatuksen asiantuntijan Essi Aarnio-Linnanvuoren mukaan ympäristökysymysten käsittely on lisääntynyt oppikirjoissa.
”Tekijät pyrkivät tuomaan oppikirjoihin luotettavaa ja ajankohtaista tietoa, mutta etenkin monialaisten teemojen osalta niihin päätyy myös virheitä.”
WWF tuottaa vuosittain oppimateriaalia kouluille. Kuten viralliset oppikirjat, myös järjestö kehottaa suosimaan kasvispainotteista sesonkiruokavaliota ja kotimaista kalaa.
Yläkoulun biologiassa painotetaan metsän rakenteen ja toiminnan ymmärtämistä sekä ihmisen vaikutusta siihen. Maatalous tulee käsitellyksi yhdeksännen luokan maantiedossa. Näin sanoo Biologian ja maantieteen opettajien liiton puheenjohtaja Minttu Kalmi, joka opettaa Hyvinkään Tapainlinnan koulussa.
Hän vie oppilaitaan säännöllisesti metsään.
”Tavoitteeni on antaa oppilaille kattavat perustiedot metsän rakenteesta ja toiminnasta. Peruslajintuntemus kuuluu yleissivistykseen. Haluan rohkaista oppilaitani liikkumaan metsässä, sillä valitettavan moni kokee metsät pelottavina.”
Kalmin kokemuksen mukaan opettajat tekevät luontevasti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.
Jutun taustamateriaalina on käytetty Otavan ja Sanoma Pron kustantamia peruskoulun biologian, maantiedon ja ympäristöopin oppikirjoja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
