Katso video: Suomen ensimmäiset vesipuhvelit totuttelevat suomalaistalveen Kangasniemellä

Savolaistuneet vesipuhvelit yllättivät kiltteydellään. Kuva: Petteri Kivimäki

"Tämähän olisi ihan huippualue vesipuhveleille!"

Niin tokaisi ProAgria Etelä-Savon Saara Ryhänen, kun hän tutki Anniina Laureman ja hänen miehensä ostaman tilan kosteikkoa elokuussa 2015.

"Siitä tuli päivän vitsi", Laurema muistelee.

Vitsi kääntyi pian todeksi. Jo samana iltana Laurema ja hänen miehensä etsivät netissä tietoa vesipuhveleista.

"Kun pari tuntia oltiin verkossa pyöritty, alettiin ihmetellä, miksi näitä eläimiä ei jo ole Suomessa!"

Pariskunta ilmoittautui saman tien Tukholman yliopiston vesipuhvelikonferenssiin.

Seuraavan vuoden keväällä käytiin tutustumassa ruotsalaiseen vesipuhvelitilaan ja sen juustolaan ja tehtiin alustava tilaus eläimistä.

Pari viikkoa sitten kuusi vesipuhvelia matkasi eläinkuljetusautolla Uppsalan seudulta Suomen Kangasniemelle.

Laurema ja hänen miehensä hankkivat pitkään kylmillään olleen tilan Puulaveden rannalta viisi vuotta sitten.

Suurin osa rakennuksista oli tuhoutunut, metsät hakattu eikä pelloilla tukioikeuksia. Silti pariskunta näki tilassa tulevan kotinsa.

Molemmat ovat kokopäivätyössä tilan ulkopuolella, joten paikkoja pantiin kuntoon iltaisin ja viikonloppuisin. Keskelle työläitä vuosia syntyi kaksi lasta, nyt 3- ja 5-vuotiaat.

Tilan umpeen kasvanut lampi haluttiin kunnostaa kosteikoksi.

Kun ajatus vesipuhveleista oli syntynyt, ne otettiin mukaan kosteikon hoitosuunnitelmaan. Se hyväksyttiin ja kosteikolle myönnettiin ei-tuotannollisten investointien tukea.

11 hehtaarin kosteikko valmistui viime kesänä. Vesipuhveleille rakennettiin syksyn aikana kylmäpihatto.

Joulun alla saapuneeseen pikku laumaan kuuluu neljä noin puolitoistavuotiasta hiehoa sekä yksi alle vuoden ikäinen. Lisäksi mukana on nuori sonni.

Yksi hiehoista on jo ultrassa todettu tiineeksi. Muut keinosiemennetään viimeistään keväällä.

Laureman mukaan vesipuhvelin kiima on vaikeasti havaittava. Sonnin tehtävänä on lähinnä ilmaista puhvelilehmien kiimat.

Kylmäpihatossa eläimet ovat viihtyneet hyvin.

"Tuossa oli jo -20 asteen pakkasia, eivätkä ne olleet paksun kuivikekerroksen keskellä moksiskaan."

Laureman mukaan vesipuhveli ei kärsi kylmästä. Kuumasta se sen sijaan ei pidä. Sillä on vähemmän hikirauhasia kuin tavallisella naudalla, ja sen takia se hakeutuu kesällä mielellään veteen vilvoittelemaan.

Vesipuhveli on tehokas rehunkäyttäjä. "Heinää, kivennäistä ja vettä, muuta se ei tarvitse."

Kesällä eläin voi hakea ruokaa jopa veden alta, sillä se osaa sulkea sieraimensa.

Koko perhe ihastui eläimiin välittömästi.

"Niiden kesyys ja ystävällisyys löi meidät ällikällä. Vartti eläinten saapumisen jälkeen lapset olivat jo karsinassa rapsuttelemassa niitä."

Laurema kertoo, että eläinten päätehtävä on aluksi kosteikon ja perinnebiotoopin hoito. Oheistuotteena saadaan lihaa.

Viiden vuoden tähtäimellä tarjolla ehkä on eteläsavolaista puhvelimozzarellaa.

Vesipuhveli tuottaa Laureman mukaan ehkä neljänneksen tavallisen lypsylehmän maitomäärästä, joten bulkkituotemarkkinoilla jalosteet eivät voi kilpailla.

Puhvelimozzarella onkin suunnattu herkkusuille, jotka erottavat sen heti lehmänmaidosta tehdystä.

Ängsholmens gårdsmejeri, josta Laureman eläimet tulivat, jalostaa eläintensä maidon itse mozzarellaksi. Koko tuotanto menee suoraan tukholmalaisiin huippuravintoloihin.

Samantyyppistä toimintaa Laurema visioi Suomeenkin. "Pieniä tiloja, joilta puhvelimaito kerätään, jalostetaan ja myydään ravintoloihin."

Tälle visiolle on juuri nyt yksi paha este.

Uusi eläinten hyvinvointilaki on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Koska Suomessa ei aiemmin ole ollut vesipuhveleita, niitä ei ole listattu lakiesityksen tuotantoeläiminä käytettävien lajien listaan.

Tähän Laurema toivoo muutosta.

"Jos laissa on tarkkaan listattu, mitä eläimiä tuotannossa saa käyttää, se hankaloittaa maatalouden kehittämistä. Minkä tahansa uuden tuotantoeläinlajin tuonti vaatii silloin lakimuutoksen."