Talousongelmat, uupuminen, parisuhteen solmut – maaseudun auttajien työssä näkyy elämän koko kirjo

Välitä viljelijästä -projekti rakentaa valtakunnallista verkostoa alan eri organisaatioiden kanssa. Mukana on jo 80 tahoa, jotka ovat sitoutuneet varhaisen välittämisen malliin. Kuva: Jukka Pasonen

”Talousongelmat, uupuminen, parisuhteen solmut, riippuvuusongelmat. Sukupolvien väliset ristiriidat, äkilliset kuolemantapaukset, eläinsuojeluasiat... Kyllä tässä työssä tulee eteen kaikki, mitä ikinä ihminen voi kohdata.”

Näin kertoo Melan Välitä viljelijästä -projektin vetäjä Pirjo Ristola.

Viljelijän työ on raskasta ja vaativaa. Joskus liiankin raskasta – tie saattaa tuntua nousevan kerta kaikkiaan pystyyn.

Näitä tilanteita varten tarjolla on kuuntelijoita ja auttajia.

”Ei ole liian pientä tai liian suurta ongelmaa. Meihin voi ottaa yhteyttä heti, kun jokin asia painaa tai kun tuntuu, ettei jaksa. On paljon helpompi ratkaista ongelmat jo alkuvaiheessa, ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi”, Ristola rohkaisee.

Viljelijöiden jaksamista tukevia hankkeita on ollut olemassa jo pitkään, mutta vuoden 2016 traktorimarssi Helsingissä nosti maatalouden ongelmat kertaheitolla laajempaan tietoisuuteen.

Silloinen hallitus kuuli marssijoiden huolet. Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela sai vuoden 2017 budjettiin määrärahan, jolla Välitä viljelijästä pyöräytettiin käyntiin.

Alussa projektilla oli vetäjä ja neljä alueellista työntekijää, nyt henkilömäärä on kasvanut 11:een.

Välitä viljelijästä toimii tiiviissä yhteistyössä maakunnallisten hankkeiden kanssa, jotka ovat MTK:n liittojen vetämiä. Tähän mennessä aina, kun jokin alueellinen hanke ei ole saanut tai hakenut jatkomäärärahaa, Välitä viljelijästä on paikannut aukon.

”Viljelijät eivät millään alueella saa jäädä ilman tukea”, Ristola kiteyttää periaatteen.

Välitä viljelijästä -työssä keskeistä on viljelijän ja työntekijän välinen yhteys. Viljelijä saa rinnalleen jonkun, joka kuuntelee, auttaa asioiden työstämisessä ja ohjaa eteenpäin – maksutta ja täysin luottamuksellisesti.

Joskus jo pelkkä kuuntelijan löytäminen auttaa ihmistä selkeyttämään tilanteensa. Joskus tarvitaan mittavaa apua, jotta tie tulevaisuuteen löytyy.

Auttaja voi olla mukana esimerkiksi neuvottelemassa pankin, kunnan sosiaalitoimen tai aluehallintoviraston eläinlääkärin kanssa – mitä kulloinkin tarvitaan.

Joskus tilalla on iso pino avaamattomia laskuja tai usean vuoden veroilmoitukset ovat jääneet tekemättä, ja liikkeelle lähdetään suman purkamisesta.

”Projekti- ja hanketyöntekijöiden työ on joka päivä erilaista, ja vielä kahden ja puolen projektivuoden jälkeenkin viikoittain tulee eteen uudenlaisia ongelmia”, Ristola kertoo.

Tällä hetkellä todella moni suunnittelee tilan hallittua alasajoa ja kaipaa apua siihen, hän kertoo.

Uusin tapa auttaa asiakkaita on niin sanottu moniammatillinen ongelmanratkaisu.

Siinä projektityöntekijä kokoaa tärkeimpien sidosryhmien edustajista työryhmän, joka yhdessä viljelijän kanssa pohtii tilanteen ratkaisua. Näin viljelijän ei tarvitse selittää asioitaan erikseen monelle taholle, ja kaikki ovat perillä tilanteesta.

Jos kyse on maitotilan talouskriisistä, ryhmään saattavat kuulua vaikkapa pankin edustaja, talousneuvoja ja meijerin tuotantoneuvoja.

Yhdessä mietitään rahoitusvaihtoehdot ja mahdollisuudet parantaa tuotannon kannattavuutta.

Ammattilaisten apu yleensä maksaa, mutta näissä tapauksissa laskuja ei Ristolan mukaan ole kirjoitettu.

”Toki asia etukäteen varmistetaan, sillä vaikeuksissa olevalla tilalla ei yleensä ole varaa maksaa neuvoista.”

”Ryhmä pidetään niin pienenä kuin mahdollista, mutta kuitenkin riittävän suurena, jotta kaikki näkökulmat ovat edustettuina.”

Välitä viljelijästä -projekti voi myöntää asiakkailleen ostopalvelusitoumuksia tiettyjen avun muotojen hakemiseen.

Kysytyintä on ollut henkisen puolen apu, kuten jaksamis- tai parisuhdeongelmiin haetut terapeuttipalvelut. Niihin on kulunut 90 prosenttia sitoumusrahoista.

Moni on tarvinnut kaksi 500 euron sitoumusta peräkkäin, ennen kuin tilanne on alkanut kohentua.

Ristolan mukaan uupunut ei tarvitse ostopalvelusitoumuksen saadakseen lääkärintodistusta, vaan itse tiedostettu tarve riittää.

Toinen ostopalvelujen käyttökohde on talousneuvonta, kolmas juridinen neuvonta.

”Ostopalvelusitoumus on vain yksi työkalu ratkaisuja etsittäessä”, Ristola korostaa.

”Talousasioissa palvelun saa useimmiten Neuvo2020-järjestelmän kautta.”

Välitä viljelijästä -projekti rakentaa valtakunnallista verkostoa alan eri organisaatioiden kanssa. Mukana on jo 80 tahoa, jotka ovat sitoutuneet varhaisen välittämisen malliin.

Malli toimii niin, että esimerkiksi tilalla käyvä seminologi havainnoi eläinten lisäksi myös isäntäväkeä. Jos emäntä näyttää uupuneemmalta kuin viime käynnillä, jaksamisesta keskustellaan. Seminologi voi kertoa olevansa huolissaan ja kysyä, saako ottaa yhteyttä paikalliseen projekti- tai hanketyöntekijään.

Välitä viljelijästä -projekti kouluttaa yhteistyökumppaneitaan siihen, miten hälytysmerkit huomataan ja miten ja milloin niihin reagoidaan.

”Työelämässä varhainen välittäminen on työnantajan velvollisuus, mutta viljelijöillä ei työnantajaa ole. Tämä malli tarjoaa avun myös heille”, Ristola toteaa.

Välitä viljelijästä -projektilta voivat saada apua nekin, jotka voivat hyvin. Viljelijöille on tarjolla Hyvinvoinnin ABC -kursseja, Ristola muistuttaa. ”Ne ovat ennaltaehkäisyä”, hän kuvaa.

Mistä projektin vetäjä itse saa voimaa?

”Mahtavinta on, kun kuulee, että joku todella isoissa talous- tai vuorovaikutusongelmissa oleva on saanut apua ja tunnelin päässä alkaa näkyä valoa”, Ristola toteaa.

”Siitä olen myös iloinen, että avun hakemisen kynnys on madaltunut. Ennen lähestyttiin talouskärjellä, nyt uskalletaan jo soittaa ja sanoa, että olen niin väsynyt.”

”Ja kolmas ilon aihe on se, että eri sidosryhmät ovat lähteneet työhön suurella innolla mukaan.”

Välitä viljelijästä -projektin ja maakunnallisten hankkeiden työntekijöiden yhteystiedot löytyvät tämän linkin takaa.

Apu on luottamuksellista.